Artikkelit - Elokuvat

Elokuvapäiväkirja 08

Viimeksi päivitetty: 3.1.09

Elokuvapäiväkirja IV - harrastelijakriitikon kosto. Jo vuosikausia Vaihtoehto.orgin sisältöä rikastuttaneen mestariteoksen ideana on se, että merkkaan ylös jokaisen katsomani elokuvan, annan arvosanan ja kirjoitan lyhyen kommentin. Viime vuodesta formaatti on saanut kevyen faceliftin.

1234567891011121314151617181920212223242526

2728293031323334353637383940414243444546474849505152

Viikko 1 - alkuun

Tiistai 1.1.2008

Manderlay (Manderlay, 2005, Tanska/Ruotsi/Alankomaat/Ranska/Saksa/Iso-Britannia)3 / 5
Aloitin uuden vuoden katsomalla YLE TV1:ltä Lars von Trierin Amerikka-trilogian toisen osan, jonka teema on orjuus ja vapaus. Dogvillessä esiintyneet Nicole Kidman ja James Caan eivät enää kestäneet yhteistyötä von Trierin kanssa, joten Gracea näyttelee nyt Bryce Dallas Howard ja tämän isää Willem Dafoe.

Dogvilleä moitin pari vuotta sitten tekotaiteellisuudesta, mutta vaikka tyyli ei ole muuttunut mihinkään, enää tämä ei kiusannut. Kertoja John Hurt on edelleen loistava ja Howard kotiutuu rooliinsa mainiosti, eikä tyydy vain kopioimaan Kidmanin tyyliä. Loppu ei ole tällä kertaa yhtä terävä, ja von Trierin yksisilmäinen USA-kriittisyys hyppii silmille. Lopputekstien taustalla pyörivät kuvat lisäävät saarnaavuuden tuntua. Jatko-osa on ainakin uskollinen edeltäjälleen.

Keskiviikko 2.1.2008

Star Trek II - Khanin viha (Star Trek II: The Wrath of Khan, 1982, USA)3,5 / 5
Trek-elokuvasarjan toisessa osassa amiraaliksi edennyt James T. Kirk (William Shatner) saa vastaansa superälykkään, geenimuunnellun kostajan menneisyydestä (Ricardo Montalban). Edellinen arvioni löytyy viikolta 30/2006. Tällä kertaa katsoin tosin saksaksi dubatun version.

Mielipiteeni elokuvasta on täsmälleen sama kuin viimeksikin. Saksankielinen dubbaus oli yllättävän laadukkaasti toteutettu. Loppujen lopuksi Star Trek ei eroa saksaksi puhuttuna juurikaan DEFA:n itäscifistä.

Muuten, on erittäin rasittavaa, että elokuvien nimien keksijät ja suomentajat eivät osaa yksiselitteisesti päättää niinkin yksinkertaisia asioita, kuin että tuleeko nimen osasten väliin kaksoispiste vai viiva. Kun yritin saada tolkkua Star Trek -elokuvien virallisista nimistä ja suomennoksista, jouduin havaitsemaan, että samoissakin DVD-koteloissa on erilaisia kirjoitusasuja. Epätoivokseni huomasin lisäksi, että koteloista löytyi osasten välistä kerran myös pilkku ja pari kertaa ei mitään. Internet-lähteet ovat vähintään yhtä ristiriitaisia. Päädyin pitäytymään Trek-elokuvien kohdalla käytännössäni, jonka mukaan englanninkielisissä nimissä on kaksoispiste ja suomenkielisissä viiva. Toisaalta, pitäisiköhän tämän viivan sitten olla hyphen (-), en dash (–) vai em dash (—)?

Torstai 3.1.2008

Malarek (Malarek, 1989, USA)2,5 / 5
Kolmas marraskuussa ostamistani yhden euron DVD-filmeistä oli kanadalaisjournalisti Victor Malarekin omaelämäkertaan perustuva rikosdraama, joka kuvaa tähtireportterin nuoruusvuosia ja ensimmäistä merkittävää juttua. Malarekia esittää Elias Koteas, jonka olen nähnyt aiemmin vain Arnold-pätkässä Collateral Damage. Muutenkin näyttelijäkaarti koostuu melko himmeistä tähdistä.

Malarek oli euron sijoituksistani selkeästi paras. Roger Cardinalin ohjaus ei ole rakenteeltaan nerokas eikä elokuvan musiikkiraita vakuuta, mutta toisin kuin Scanner Cop (45/2007) ja Vengeance (49/2007), Malarek ei ole naurettavan huonosti näytelty, dialogiltaan, tarinaltaan ja hahmoiltaan surkuhupaisa epäelokuva, vaan ihan okei -tason keskinkertainen kertomus tutkivasta journalistista, joka pääsee jutun jäljille. Levyn hinta-laatu -suhde ei jäänyt pakkasen puolelle, vaikka ekstroja on jälleen minimaalisesti ja kotelo tuntuu hajoavan käsiin.

Tuosta mainitusta DVD-kotelosta ei muuten löydy lisänimeä "väkivallan vanki", minkä vuoksi en käytä tässä yhteydessä IMDb:stä löytyvää suomennosta.

Torstai 3.1.2008

Seitsemäs sinetti (Det sjunde inseglet, 1957, Ruotsi)3,5 / 5
Koska pyrin käyttämään hyväkseni kaikki mahdollisuudet antaa elokuvamaustani todellista elitistisempi kuva, katsoin YLE Teemalta Ingmar Bergmanin kertomuksen ristiritari Antonius Blockin (Max von Sydow, mm. Älä kieltäydy kahdesti ja Minority Report) paluusta keskiaikaiseen Ruotsiin, jossa rutto niittää ihmisiä. Kovin valoisalta ei näytä elämästä ja kuolemasta faktoja janoavan ritarinkaan tulevaisuus, sillä hän päätyy pelaamaan shakkia itsensä Kuoleman (Bengt Ekerot) kanssa.

Surrealistinen ja uskonnollisteemainen mustavalkoelokuva ei ole haudanvakava, sillä Bergman annostelee mustaa huumoria kohtuudella. Von Sydow on ehdottomasti ruotsalaisnäyttelijöiden eliittiä ja istuu jäyhän ritarin rooliin kuin valettu. Olisin epärehellinen, jos antaisin Seitsemännelle sinetille viisi tähteä ja valehtelisin, jos väittäisin sen kohonneen ykkösluokan suosikkieni joukkoon. Rehellisesti sen sijaan voin sanoa, että odotin paljon tylsempää ja tekotaiteellisempaa menoa.

Sunnuntai 6.1.2008

The Royal Tenenbaums (The Royal Tenenbaums, 2001, USA)3 / 5
Wes Andersonin lakoninen tapakomedia kertoo Mahtavien Ambersonien hengessä Tenenbaumin perheestä, jonka pää Royal Tenenbaum (Gene Hackman) potkitaan pois hotellihuoneestaan, jota mies on pitänyt kotinaan jo vuosikausia. Ovela, itsekeskeinen, perhettään laiminlyönyt niljake yrittää päästä jälleen väleihin omaistensa kanssa ilmoittamalla sairastavansa tappavaa syöpää. Perheen äiti (Anjelica Huston) on menossa uusiin naimisiin, ja lahjakkaista lapsista (Ben Stiller, Gwyneth Paltrow ja Luke Wilson) on kasvanut turhautuneita aikuisia, joilla on omat ongelmansa. Pulmia riittää perheystävä Eli Cashillakin (Owen Wilson).

Andersonin huumori on eleetöntä ja kuivaa, ja sitä on oikeassa suhteessa draamaan. Tarina on jaoteltu lukuihin, ja ruudun tapahtumia säestää Alec Baldwinin laatuunkäypä kertojanääni. Näyttelijäkaarti on hieman epätasainen. Hackman on verraton lurjusmaisen isä-Tenenbaumin esittäjänä. Ben Stillerin normaalit komediaroolit ovat kauniisti sanottuna energisiä ja täynnä hälinää, mutta The Royal Tenenbaumsissa hän sopeutuu mainiosti hieman vinksahtaneeseen tunnelmaan. Wilson-veljesten ystävä en ole ikinä ollut, eivätkä he tälläkään kertaa vakuuta. Paltrow, Huston, Danny Glover ja Bill Murray jäävät keskikastiin. Elokuvan lopetus on moitteeton.

Viikko 2 - alkuun

Maanantai 7.1.2008

Bridget Jones - elämäni sinkkuna (Bridget Jones's Diary, 2001, Iso-Britannia/Ranska)3 / 5
Helen Fieldingin menestysromaanin elokuvasovituksessa auttoi Richard Curtis, jonka ansioluottelosta löytyvät sellaiset brittiläisen romanttisen komedian helmet kuin Rakkautta vain sekä Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Bridget Jones (Renée Zellweger) on yli kolmekymppinen, hyvinkin tavallinen sinkku, joka etsii rakkautta, pyrkii parantamaan elämäänsä ja pitää päiväkirjaa. Bridgetin pomoa Daniel Cleaveria esittää Hugh Grant, asianajaja Mark Darcyn roolissa on Colin Firth. Elokuvan ohjasi Helen Fieldingin ystävä Sharon Maguire.

Äkkiseltään voisi ihmetellä, miksi amerikkalainen näyttelijätär valittiin esittämään perusbrittiä. Zellwegerin brittiaksentti on kuitenkin aivan tarpeeksi uskottava. Curtisin panos näkyy tuttuna tunnelmana. Näyttelijät tekevät laatutyötä ja tarina on peruselementeiltään kohtalainen. Elokuva on hauska ja viihdyttävä, mutta häviää koskettavuudessa vaikkapa juuri Curtisin parhaille.

Keskiviikko 9.1.2008

Venus on vaiti (Der schweigende Stern, 1960, DDR/Puola)3,5 / 5
Tilasin Der schweigende Sternin sisältävän DVD-boksin suoraan Saksasta. Paketti sisälsi myös kaksi muuta itäsaksalaisen DEFA:n avaruusseikkailua, Im Staub der Sternen ja Eolomean, jotka katsoin viime vuonna YLE Teemalta. Sosialistien tulevaisuudenvisiossa monikansallinen spesialistiryhmä suuntaa kohti Venusta, kun tieteilijät saavat ohittamattomia todisteita planeetan älyllisestä elämästä.

Aseistariisuntahenkinen Venus on vaiti on rakenteeltaan selkeä scifijännäri, jossa sankarit matkaavat tuntematonta kohti ja pääsevät pikku hiljaa totuuden jäljille. Tyylilajiltaan se sijoittuu vakavan Eolomean ja hilpeän Im Staub der Sternen välille. Tekoajankohta näkyy hauskan alien-arkkitehtuurin ohella väriloistona, tosin ei aivan siinä määrin kuin Im Staub der Sternessä. Erikoistehosteiden kehittyneisyysaste on kunnollinen. Kansainvälisestikin menestyksekäs elokuva on taattua DEFA-laatua ja tutustumisen arvoinen.

Koska rakkaalla lapsella on monta nimeä, Länsi-Saksassa julisteissa luki Raumschiff Venus antwortet nicht ("Avaruusalus Venus ei vastaa"), mitä voidaan pitää elokuvan sisällön huomioon ottaen perin ihmeellisenä ratkaisuna. Amerikassakin elokuva ylsi nimellä First Spaceship on Venus jopa teatterilevitykseen, tosin jenkkiversio oli lyhyempi ja neuvostokosmonautti Arsenjew oli muuttunut ranskalaiseksi. DVD-julkaisussa englanninkielinen nimi on The Silent Star. DVD:n englanninkielisessä tekstityksessä on muuten eräs hupaisa virhe, joka hämmensi minut hetkeksi.

Perjantai 11.1.2008

The Family Man - perhe on paras (The Family Man, 2000, USA)3 / 5
Brett Ratnerin ohjaama The Family Man yrittää olla moderni Ihmeellinen on elämä. Kuten Frank Capran mestariteos, The Family Man sijoittuu jouluun, ja sen päähenkilön, Wall Street -bisnesmies Jack Campbellin (Nicolas Cage), täytyy George Baileyn tavoin nähdä näkyjä tajutaakseen, mitkä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä. Clarence-enkelin korviketta Cashia näyttelee Don Cheadle, Jackin nuoruudenrakastettua Kate Reynoldsia Téa Leoni.

Elokuvan edustamat elämänarvot tiivistyvät varsin mainiosti suomenkielisessä otsakkeessa. Sinänsä viehättävän ja sympaattisen keskiluokkaisen perheihanteen ylistyksen ongelma on se, että Nicolas Cage ei ole James Stewart, mutta elokuvien yhtäläisyydet ovat liian selviä ohitettavaksi. Ihmeellinen on elämä on kaikilla mittapuilla vähintään parin piirun verran parempi, mikä saa The Family Manin tuntumaan halpakopiolta. Jos tämän pystyy antamaan anteeksi, jäljelle jää kelpo draamakomedia.

Perjantai 11.1.2008

Men in Black - miehet mustissa (Men in Black, 1997, USA)3 / 5
Barry Sonnenfeldin hittitieteiskomedia perustaa huumorinsa salaliittoteorioiden kliseiden, ufo-havaintojen ja paranormaalien ilmiöiden viehätykselle. Pääosia näyttelevät Tommy Lee Jones ja Will Smith.

Men in Black on vauhdikas ja siitä huolimatta melko terävä komedia. Etevän tähtikaksikon ohella Rip Torn, Linda Fiorentino ja Vincent D'Onofrio ovat hauskoja rooleissaan, myös Tony Shalhoub ja jättiläismäinen Carel Struycken (Twin Peaks, The Next Generation) vilahtavat ruudulla itselleen sopivissa rooleissa. CGI-hahmot vaikuttavat nykystandardien valossa taustoistaan irrallisilta ja animaatio on kaukana realistisesta. Elokuva voitti vuonna 1997 maskeeraus-Oscarin, mutta en oikeastaan kiinnittänyt huomiota maskeerauksen laatuun, joten jätän kommentoimatta, menikö palkinto oikeaan osoitteeseen.

Men in Black jatkaa Elokuvapäiväkirjan harvinaisen tasaista alkuvuotta ollen jo yhdeksäs peräkkäinen elokuva, jolle annoin jonkin kolmesta keskimmäisestä arvosanasta. Jostakin syystä katselulistalleni on nyt valikoitunut pääasiassa muodollisesti päteviä, ihan kivoja elokuvia, jotka eivät ole henkilökohtaisella tasolla tehneet lähtemätöntä vaikutusta.

Lauantai 12.1.2008

Penkki (Bænken, 2000, Tanska/Ruotsi)2,5 / 5
Tanskalaisohjaaja Per Flyn yhteiskuntaluokista kertovan trilogian avausosa on kaukana Hollywoodin loistosta, glamourista ja suureellisuudesta. Ex-kokki, nykyinen alkoholisti Kaj (Jesper Christensen) istuskelee penkillä ja juo viinaa. Naapurustoon muuttaa nuori äiti Liv (Stine Holm Joensen) pienen poikansa Jonaksen (Marius Sonne Janischefska) kanssa, mikä antaa Kaj'n elämälle uutta sisältöä.

Jesper Christensen vaikuttaa uskottavalta luuserijuopolta. Banaali ja hohdoton elokuva on hyvin näytelty, mutta alkupuolella kovin laahaava. Lopussa on jopa tiettyä kauneutta. Amerikkalaismenoon ehdollistuneena vierastan hieman eurooppalaisia elokuvia, muttei Penkkikään nyt tuskallisen tylsä kokemus ollut.

Sunnuntai 13.1.2008

Tähtikaaren taa (Im Staub der Sterne, 1976, DDR)4 / 5
Katsoin ostamaani DEFA-boksiin sisältyneen tieteisseikkailun Im Staub der Sterne eli Tähtikaaren taa, jonka näin Teemalta viikolla 40/2007. Tuolloin annoin Gottfried Kolditzin teokselle arvosanaksi kolme ja puoli tähteä. Syy nopealle uusintakatselulle oli itse asiassa se, että jälkikäteen ajatellen tuo arvosana vaikutti melko alhaiselta, joten halusin nähdä filmin uudestaan tarkistaakseni, olinko kenties tehnyt virheen. Im Staub der Sternessä juonen lähtökohta on kuin suoraan Star Trek -jaksosta: avaruusalus saapuu tutkimaan hätäkutsua vieraalle planeetalle.

Toisella katselukerralla selkeiten silmiini osui puvustuksen diversiteetti, värikkyys ja loisteliaisuus. Hahmoilla on yllään milloin mitäkin, värikkään kiiltelevistä univormuista putkimiehelle soveltuviin haalareihin. Missä muussa scifi-elokuvassa voi nähdä viiksekkäitä itäsaksalaisia pukeutuneina verkkopaitoihin ja sinihiuksisen pahiksen, joka leikkii omituisesti välkkyvällä soitinhärvelillä keskellä peilitaloa? Hillittömät ympäristöt, kornit tanssiesitykset ja 70-luvun juhlahenki on yhdistetty oivaan jännitysdraamaan, joka täyttää kaikki lajityypin vaatimukset. Yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota, mikä tekee katselukokemuksesta entistä riemastuttavamman. Sosialismia elokuvassa edustaa muutama piikki imperialisteja kohtaan, mutta muuten Im Staub der Sterne on puhdasta hauskuutta ja viihdykettä. Kaiken tahattoman ja tahallisen komiikan jälkeen vakavasävyinen loppu pääsee hieman yllättämään, mutta elokuvan loputtua mieleen ei suinkaan jää lopetus, vaan se, mitä kaikkea elokuvaan mahtui ennen sitä.

DVD:llä on runsaasti ekstroja, mutta niihin en ole ehtinyt tutustua. Trailerin kuitenkin vilkaisin. Oikeastaan on hämmästyttävää, miten näin hulvattomasta elokuvasta on saatettu koostaa niin tylsä ja amatöörimäinen kolmeminuuttinen. No, itse elokuva on rautaa, joten arvosanan korottaminen lienee paikallaan.

Sunnuntai 13.1.2008

Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (Kind Hearts and Coronets, 1949, Iso-Britannia)3,5 / 5
Teeman klassikoelokuvapaikalla alkoi sunnuntaina Ealing-studioiden elokuvien sarja. Ensimmäisenä näytettiin Alec Guinnessin läpimurtoelokuva Kruunupäitä ja hyviä sydämiä, jossa pyrkyri Louis Mazzini (Dennis Price) päättää raivata tiensä herttuaksi. Edellä perintöjärjestyksessä on kahdeksan sukulaista, joita kaikkia esittää Guinness. Suorittaessaan surmatöitään peribrittiläinen gentlemanni Louis taiteilee kahden täysin erilaisen naisen välillä (Valerie Hobson, Joan Greenwood).

Alkupuoli on hitusen liian hidastempoinen, mutta pohjustaa toimivasti Louisin myöhempiä toimia. Dennis Price onnistuu tekemään kylmäverisestä, psykopaattisesta murhaajahahmostaan sympaattisen nuorukaisen, sukunsa kaltoin kohteleman miehen, joka vain haluaa sen, mikä hänelle kuuluu. Julma rikossarja muuttuu miltei hilpeäksi murhataiteeksi. Elokuvassa on aivan erityistä brittiläistä charmia. Kruunupäitä ja hyviä sydämiä on herkullinen musta komedia.

Viikko 3 - alkuun

Maanantai 14.1.2008

Taistelu kultaisesta sutrasta (Kong shan ling yu, 1979, Hong Kong/Taiwan)3 / 5
Wuxia-mestari King Hun ohjaama, luostariin sijoittuva Taistelu kultaisesta sutrasta kertoo valtataistelusta ja juonittelusta. Pääosia esittävät Feng Hsu, Yueh Sun, Chun Shih, Feng Tien, Hui Lou Chen, Paul Chun ja Lin Tung.

Elokuva on kaunis. Kameratyöskentely on erinomaista ja maisemat ensiluokkaisia. Tarina on täynnä pikkunäppärää piirileikkiä, jossa itsekkäät tavoitteet verhotaan kauniisiin käytöstapoihin. Osa hahmoista on hivenen yksiulotteisia, mutta näyttelytyö on kohtuullisen tasokasta. Odotin komeita miekkataisteluita, mutta tässä suhteessa petyin: miekkoja ei näy koko elokuvan aikana. Aseetonta voimainmittelyäkin näytetään hyvin säästeliäästi. Sen sijaan käsittämättömät määrät filmiä on tuhlattu edestakaiseen kipittämiseen ja juoksenteluun.

Torstai 17.1.2008

Million Dollar Baby (Million Dollar Baby, 2004, USA)3,5 / 5
Maksoin Clint Eastwoodin ohjaamasta mm. seitsemällä Oscar®-ehdokkuudella palkitusta väkevästä draamasta lähes kuusi euroa. Odotukseni olivat korkealla, sillä näyttelijälista on lupaava ja parhaan elokuvan Oscar on melko hyvä suositus, vaikka palkinnot eivät aina löydäkään tietään oikeaan osoitteeseen. Ohjaaja Eastwood näyttelee itse nyrkkeilyvalmentaja Frankie Dunnia, jonka salille ilmestyy sinnikäs nyrkkeilijätär Maggie Fitzgerald (Hilary Swank), joka etsii opastajaa tiellä maailmanmestaruuteen.

Näyttelijöistä Eastwood ja Morgan Freeman, joka toimii myös kertojana, eivät esitä itsestään uusia puolia. Eastwood on tuttu karheaääninen vanha kovanaama, jolla on hyvä sydän. Freeman on tarkkailija, joka kertoo tapahtumista Shawshankista tutulla, tumman lämpimällä äänellään. Swank, joka on minulle täysin uusi tuttavuus, näyttelee erinomaisesti, hyvinkin voittamansa Oscarin arvoisesti. Sivuhahmot, varsinkin Maggien häikäilemätön junttiperhe ja itäsaksalainen tappokone Billie "The Blue Bear" (nyrkkeilijätähti Lucia Rijker), ovat hirvittävän karikatyyrimäisiä, mikä on suuri tyylirikko vakavassa draamassa - kyllä, loppujen lopuksi Million Dollar Baby ei ole lähelläkään Rockyjen genreä.

Million Dollar Babyn myötä sain jälleen kerran huomata, että jos elokuvan olettaa etukäteen mestariteokseksi, pettyy helposti. Ilman mitään ennakkotietoja olisin luultavasti ollut tyytyväinen nähtyäni keskitasoa paremman nyrkkeilymaailman sijoittuvan amerikkalainen unelma -draaman.

Perjantai 18.1.2008

Get Shorty - hyvä pätkä (Get Shorty, 1995, USA)3 / 5
Joskus MTV3:n toimintaa ei voi kuin ihmetellä. Miksi kanava esitti Get Shortyn jatko-osan Be Coolin joulukuussa (49/2007) ja Get Shortyn nyt, eikä toisin päin, kuten kaiken logiikan mukaan olisi ollut järjellistä toimia? Get Shorty kertoo siis gangsteri Chili Palmerin (John Travolta) aiemmista edesottamuksista. Palmer lähtee Los Angelesiin perimään velkoja, mutta elokuvahullu mies kiinnostuukin filmien tuottamisesta. Be Coolin tavoin rooleista löytyy laatunäyttelijöitä: Gene Hackman, Rene Russo, Danny DeVito, Dennis Farina, James Gandolfini ja Delroy Lindo.

Travolta on Get Shortyssä parempi kuin jatko-osassa, ja Gene Hackman on aina hieno mies. Barry Sonnenfeldin ohjaus on taidokasta ja Elmore Leonardin tarina viihdyttävä. 50-luvun henkiset roskafilmien julisteet seinillä naurattivat, mm. elokuvat I Married a Ghoul from Outer Space ja The Atomic Mummy pitäisi ehdottomasti tehdä oikeastikin. Hieman jatko-osaansa parempi rikoskomedia.

MTV3 ihmetoiminta ei rajoittunut elokuvien esitysjärjestykseen: kanava ajoitti mielenkiintoisesti mainoskatkon aivan filmin loppuun. Mainokset alkoivat pyöriä vain paria sekuntia ennen lopputekstien alkamista. Vastaavaa en ole koskaan ennen nähnyt televisiossa.

Lauantai 19.1.2008

Predator - saalistaja (Predator, 1987, USA)4 / 5
80-luvun muskelinpullistelutoimintagenren valiossa Arnold Schwarzenegger on huippusotilas Dutch, joka lähtee ryhmineen suorittamaan tehtävää viidakkoon. Viidakossa asustaa kuitenkin ulkoavaruuden saalistaja, joka on kova pala Kuvernaattorillekin. Schwarzeneggerin lisäksi Vietnamin olosuhteita epäilyttävästi muistuttavassa ympäristössä rämpivät mm. Carl "Apollo Creed" Weathers, showpainija Jesse Ventura, Bill Duke, Sonny Landham ja Elpidia Carrillo.

Predator on Arnoldia parhaimmillaan. Täysimittaista räiskintää, machoilua, tuntematonta uhkaa, väkivaltaa ja typeryydessään nerokkaita one-linereitä on annosteltu sopivissa määrin. Juoni on simppeli, eikä turhan jauhamisen anneta pilata actionia. Predatorin ainoa vika on se, että se ei ole aivan yhtä täydellinen toimintapätkä kuin Commando.

Sunnuntai 20.1.2008

Peloista pahin (The Sum of All Fears, 2002, USA/Saksa)2 / 5
Tom Clancyn menestysromaaneihin pohjautuvista Jack Ryan -elokuvista tuoreimmassa Harrison Fordin ja Alec Baldwinin suuriiin saappaisiin astuu Ben Affleck. Tämän vuosituhannen trendeihin sopivasti kyseessä on sarjan uudelleenkäynnistys, joka kertoo sankarin uran alkutaipaleesta. CIA-johtaja William Cabot (Morgan Freeman) värvää historioitsija Ryanin CIA:han, ja ensi töikseen Ryanin pitää estää ydinsodan syttyminen. Ryanin tyttöystävää Cathya näyttelee Bridget Moynahan, Venäjän presidenttiä Ciarán Hinds (Rooma-sarjan Julius Caesar) ja Yhdysvaltojen johtajaa James Cromwell.

Affleckilta puuttuu Ryanin rooliin vaadittava särmä ja karisma. Hahmoa ei tunnista edes etäisesti samaksi kuin Patriot Gamesissa tai Punaisen lokakuun metsästyksessä. Muunkaan kaartin näyttelysuoritukset eivät ole innostuneita, varsinkin kenraalien ja neuvonantajien riitely on heikkoa, lähes koomista. Hahmoja ja tapahtumia on paljon, eikä mielenkiintoa onnistuta pitämään yllä, minkä seurauksena havahduin pari kertaa ihmettelemään, että keitäs nämä nyt ovat ja miksi täällä ollaan.

Katson aina mielelläni hyviä suurvaltapoliittisia jännityselokuvia. Peloista pahin on harmi kyllä kehno yritelmä. Tom Clancy/Jack Ryan -faneille Patriot Games ja Punaisen lokakuun metsästys antavat paljon enemmän kuin Peloista pahin. Ydintuhointoilijat voivat lohduttautua vaikkapa Fail Safeilla tai Tohtori Outolemmellä.

Viikko 4 - alkuun

Maanantai 21.1.2008

Bridget Jones: Elämä jatkuu (Bridget Jones: The Edge of Reason, 2004, Iso-Britannia/Ranska/Saksa/Irlanti/USA)1,5 / 5
Bridget Jones jatkaa toilailujaan Beeban Kidronin ohjaamassa väkinäisessä jatko-osassa. Zellweger, Firth ja Grant palaavat rooleihinsa.

Soundtrack-kappaleet ovat jo naurettavan kuluneita, juoni on tylsempi ja kokonaisuus latteampi. Komediassa on liikaa vanhojen elementtien kierrätystä ja ne vähät tuoreet ideat ovat järjestään yliampuvia tai typeriä. Suuri osa ensimmäisen elokuvan viehätyksestä perustui juuri arkisuuteen, joka on nyt väistynyt mitä ihmeellisempien kaukomaaseikkailujen tieltä.

Lauantai 26.1.2008

Lara Croft: Tomb Raider (Lara Croft: Tomb Raider, 2001, Iso-Britannia/Saksa/USA/Japani)2,5 / 5
Tietokonepeleistä tuttu Lara Croft suoritti ensiesiintymisensä valkokankaalla vuoden 2001 efektiseikkailussa. Simon Westin ohjaamassa elokuvassa Angelina Jolien näyttelemä arkeologisankaritar löytää kartanonsa salahuoneesta kuolleen isänsä (Jon Voight) piilottaman vanhan kellon, joka liittyy pian edessä olevaan kosmisen mittakaavan tapahtumaan. Ilmiö kiinnostaa myös salaseura Illuminatia ja kilpailevaa arkeologia Alex Westiä (Daniel Craig).

Lara Croft on kliseinen seikkailuelokuva, tätä faktaa ei käy kieltäminen. Mystisiä muinaisesineitä, tietokone-efektejä ja räväkkää toimintaa riittää. Juoni on genren normien mukainen, joskin tavallista yksinkertaisempi. Tomb Raider onkin light-versio Indiana Joneseista - kevyttä ja kelvollista korviketta, joka ei ole yhtä maukasta kuin alkuperäinen.

Päätin etukäteen vakaasti, etten mainitsisi kommentissani Indiana Joneseja. Yhtäläisyydet ovat kuitenkin niin ilmeisiä, etten voinut vastustaa kiusausta. Odotan neljänneltä Indyltä huomattavasti enemmän kuin Tomb Raiderilta, mutta loppujen lopuksi Lara Croftin Hollywood-debyytti on paras näkemäni videopelielokuva - toisin sanoen se ei ole yhtä hirveä kuin Resident Evilit. Kolmea katsomaani pelielokuvaa yhdistää se, että kaikkien musiikkiraidat ovat sekä laadultaan että tyyliltään katastrofaalisen heikkoja.

Lauantai 26.1.2008

Muumio (The Mummy, 1999, USA)2,5 / 5
Muumiokin on arkeologiseikkailu. Brendan Fraser, Rachel Weisz ja John Hannah etsivät tarunhohtoisen muinaiskaupungin aarteita, ja herättävät henkiin 3000 vuotta sitten elävänä haudatun ylipappi Imhotepin (Arnold Vosloo), mikä osoittautuu virheliikkeeksi.

Muumio on samaa ultrakevyttä efekti-iloittelua kuin päiväkirjan edellinenkin elokuva. Tämänkaltaisessa elokuvassa näyttelemisen arvosteleminen on epäkiitollista puuhaa: 24:n neloskauden Habib Marwanina tunnetulla Arnold Vosloolla on kiitettävän ylipappimainen katse, eikä päätrio näyttele huonosti, mutta vaikka heidät kaikki vaihdettaisiin toisiin, satunnaisesti valittuihin näyttelijöihin, elokuva ei juuri muuttuisi parempaan eikä huonompaan suuntaan. Jerry Goldsmithin musiikkiraidassa ei ole valittamista. Kohtuullinen popcorn-filmi.

Sunnuntai 27.1.2008

Lucky Break - kalterit kumoon (Lucky Break, 2001, Iso-Britannia/Saksa)2 / 5
Peter Cattaneon vankilakomediassa sympaattiset amatöörikonnat Jimmy Hands (James Nesbitt, Rimakauhua ja rakkautta) ja Rudy Guscott (Lennie James, Jericho) päätyvät kiven sisään. Luonnollisesti parivaljakko haluaa ulos. Vangit pääsevät työstämään musikaalia, mikä tarjoaa oivan tilaisuuden pakoyritykseen. Olivia Williams näyttelee Annabel Sweepiä, joka yrittää ohjata rikolliset takaisin kaidalle tielle. Bill Nighy ja Timothy Spall ovat Jamesin ja Rudyn vankitovereita, pakollinen ilkeän vanginvartijan rooli lankeaa Ron Cookille.

Lucky Breakin perusidea on hyvä, mutta toteutus on keskinkertainen ja sortuu helppoihin, kuluneisiin ratkaisuihin. Rangaistuslaitoksen asukeilla tuntuu olevan mukavat oltavat, joten suurta pakointoa on vaikea ymmärtää. Lisämotivaatiota yritetään antaa traagisella tapauksella, joka jää kuitenkin täysin irralliseksi ja perustelemattomaksi. Romanssikuvio on tylsä ja jännityksetön. Näyttelijäkaartin ehdoton ykkönen on Bill Nighy (mm. Rakkautta vain, Linnunradan käsikirja liftareille ja PotC:in jatko-osat).

Viikko 5 - alkuun

Maanantai 28.1.2008

Lara Croft Tomb Raider: Elämän lähde (Lara Croft Tomb Raider: The Cradle of Life, 2003, USA/Saksa/Japani/Iso-Britannia/Alankomaat)2 / 5
Angelina Jolien esittämä tietokonepelisankaritar etsii tällä kertaa Pandoran lipasta apunaan Terry Sheridan (Gerard Butler). Vastustajana on bioaseita valmistava nobelisti Jonathan Reiss (Ciarán Hinds).

Hindsin esittämä tohtori Reiss sopisi hyvin 007-elokuvaan. Muutenkin toinen Tomb Raider on hieman vähemmän Indy-kopio ja hieman enemmän normaali toimintaelokuva. Perustason kertakäyttöviihdettä.

Maanantai 28.1.2008

Rakkautta vain (Love Actually, 2003, Iso-Britannia/USA)4,5 / 5
Richard Curtisin tähän mennessä ainoan ohjaustyön olen katsonut kerran aiemminkin (41/2006). Romanttisen episodifilmin esitysaika ei tälläkään kertaa osunut ihan kohdalleen - siis jouluun - mutta eihän se elokuvan vika ole.

Rakkautta vain ei tuntunut toisella katselulla lainkaan kuluneelta, vaan päinvastoin jopa entistäkin enemmän mieltä lämmittävältä. Uutta sanottavaa minulla ei juuri ole, vanhat kehut pätevät. Tällä kerralla voisin tosin erikseen korostaa Bill Nighyn ja Liam Neesonin hämmentävän upeita rooleja. Arvosanaan puolikas lisää.

Tiistai 29.1.2008

Jackie Brown (Jackie Brown, 1997, USA)3,5 / 5
Ostamassani kymmenen levyn A Touch of Tarantino -boksissa oli vain yksi Tarantinon ohjaama elokuva, jota en ollut ennen nähnyt: Jackie Brown, jota tähdittävät Pam Grier, Samuel L. Jackson, Robert De Niro ja Robert Forster. Grierin esittämä nimihahmo joutuu vaikeuksiin toimiessaan asekauppias Robbie Ordellin (Jackson) kuriirina.

Tarantino-elokuvaksi Jackie Brown on siisti ja väkivallaton. Muutamia tuttuja tavaramerkkejä on kuitenkin mukana, mm. western-henkistä musiikkia ja takakontista ylöspäin katsova kuvakulma. Kokonaisuutena Jackie Brown on vähemmän toiminnallinen, enemmän hahmoja luotaava, tietyllä tavalla kypsempi elokuva kuin Reservoir Dogs, Pulp Fiction tai Kill Billit. Pam Grier on uskottava aikuinen nainen, Samuel L. Jackson ei ole aivan samanlaisessa vedossa kuin Pulp Fictionissa. De Niron hahmo on melko lattea, mutta hän pääsee väläyttämään taitojaan pari kertaa. Vahvin lenkki on kuitenkin hieman yllättäen Robert Forster, joka nappasi Max Cherryn roolistaan Oscar-ehdokkuudenkin. Huippuarvosanoilta Jackie Brownin pudottaa noin kahden ja puolen tunnin kesto, jossa tuntuu olevan ainakin parikymmentä minuuttia ilmaa - leikkaushuoneessa sakset olisivat saaneet viuhua tiheämpään.

Tiistai 29.1.2008

Amélie (Le Fabuleux Destin d'Amélie Poulain, 2001, Ranska/Saksa)3,5 / 5
Subin tiistain elokuvapaikan täytti vuosituhannen tunnetuin ranskalainen elokuva. Olen katsonut Amélien joskus ennen Elokuvapäiväkirjan aloittamista, ja muistelin filmin olleen kerrassaan nerokas. Audrey Tautou esittää omalaatuista parikymppistä pariisilaistarjoilijatarta, joka ryhtyy tekemään hyviä tekoja.

Amélie on hyvä elokuva. Aika näytti hieman kullanneen muistoja, sillä Jean-Pierre Jeunet'n puna-kelta-vihreä, visuaalisesti äärettömän kaunis menestysteos ei ollut aivan niin loistelias kuin ajattelin. Silti täytyy ihailla, miten Amélien Pariisista on onnistuttu luomaan täysin omanlaisensa todellisuus. Myönnettäköön sekin, että Tautou on täydellinen pääroolissa.

Keskiviikko 30.1.2008

Flight of the Phoenix - aavikkolento (Flight of the Phoenix, 2004, USA)2,5 / 5
Dennis Quaid on pääosassa vuoden 1965 elokuvan uusintaversiossa, jossa aavikolle pakkolaskun tehneen rahtikoneen matkustajat joutuvat yhdistämään voimansa rakentaakseen lentokoneen raadosta toimivan kulkuneuvon. Muita haaksirikkoisia esittävät mm. Giovanni Ribisi, Hugh Laurie, Miranda Otto ja Tyrese Gibson.

Päätähti Dennis Quaid (Tappajahai 3, The Day After Tomorrow) ei ole läheskään samaa kaliiberia kuin alkuperäisversion kapteeni Frank Towns, James Stewart. Sivuhahmot ovat ohuita eivätkä herätä suuria tunteita - Ribisin esittämä lentokoneinsinööri Elliott saa kylläkin pari kertaa hymyn huulille. Hugh Laurielle olisin toivonut suurempaa roolia. 2000-luvun tehosteseikkailujen keskitasoa.

Tammikuu 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 26
Arvosanojen keskiarvo: 3,00 / 5
Paras elokuva: Rakkautta vain (Love Actually, 2003, USA/Iso-Britannia)4,5 / 5
Huonoin elokuva: Bridget Jones: Elämä jatkuu (Bridget Jones: The Edge of Reason, 2004, Iso-Britannia/Ranska/Saksa/Irlanti/USA)1,5 / 5

Sunnuntai 3.2.2008

Man of the House - Kaikkien aikojen kyttäyskeikka (Man of the House, 2005, USA)2 / 5
Tommy Lee Jonesin esittämä Texas Ranger Roland Sharp saa tehtäväkseen suojella murhaa todistaneita cheerleadereita Stephen Herekin ohjaamassa komediassa. Cheerleadereina nähdään Christina Milian, Paula Garcés, Monica Keena, Vanessa Ferlito ja Kelli Garner.

Tarjolla on siis sitä samaa vanhaa huumoria, jota syntyy elokuvissa, joissa erilaisten ihmisten on pakko sopeutua elämään toistensa kanssa. Uusia ideoiden keksimiseen tekijät eivät ole tuhlanneet energiaa: väkinäisen romanttisen sivujuonen lisäksi ei ole yllätys, että päähenkilö on jäyhä, työlleen omistautunut eronnut isä, joka ei keskustele tyttärensä kanssa tarpeeksi usein, ja että viiden tytön huutosakkiporukkaan mahtuu sopiva määrä vähemmistöjen edustajia ja ei-niin-älykäs blondi. Man of the House on laskelmoitu komedia, jolla on annettavanaan pari hauskaakin hetkeä.

Viikko 6 - alkuun

Tiistai 5.2.2008

Hämärästä aamunkoittoon (From Dusk Till Dawn, 1996, USA)3 / 5
Tarantino-boksin elokuvista toisena katsoin Robert Rodriguezin ohjaaman rikostrilleri-kauhuactionin Hämärästä aamunkoittoon. Käsikirjoitus on Tarantinon, joka näyttelee yhtä päärooleista. Elokuva alkaa kertomuksena Geckon rikollisveljesten (George Clooney ja Tarantino) verisestä pakomatkasta, mutta puolen välin jälkeen tarina ottaa äkkinäisen ja radikaalin käänteen. Muita päähahmoja esittävät Harvey Keitel, Salma Hayek, Juliette Lewis, Ernest Liu ja Danny Trejo.

Hämärästä aamunkoittoon tarjoaa kaksi genreä yhden hinnalla. Se ei ole nerokas loistofilmi, mutta katsomisen arvoinen, joskin kieltämättä hiukan omituinen elokuva.

Tiistai 5.2.2008

Neonpyhimys (Duo luo tian shi, 1995, Hong Kong)3 / 5
Sub esitti Wong Kar-wain elokuvan Neonpyhimys (joskin englanninkielisellä nimellä Fallen Angels). Hong Kongin tummilla kaduilla, valomainosten ja autojen lamppujen välkkeessä seilaileva elokuva kertoo palkkamurhaajasta (Leon Lai), tämän kumppanista (Michelle Reis) ja mykästä kauppias-murtomiehestä (Takeshi Kaneshiro).

Filttereitä ja käsivaraa tarjoillaan oikein olan takaa. Kokeellisen filmin juonellinen kaari on sekava, mutta pelkkä erikoisuus ja visuaalinen ilme riittävät vangitsemaan mielenkiinnon puoleksitoista tunniksi. Soundtrack korostaa tunnelmaa.

Lauantai 9.2.2008

Ytimessä (The Core, 2003, Iso-Britannia/USA)2 / 5
Maailmanloppu on ovella, tällä kertaa kyse on sisäisestä uhkasta. Maapallon ainoa toivo on kuuden hengen spesialistiryhmä, joka matkustaa erikoiskulkuneuvolla syvemmälle kuin kukaan koskaan aiemmin. Ryhmän jäseninä Aaron Eckhart, Hilary Swank, Stanley Tucci, Delroy Lindo, Bruce Greenwood ja Tchéky Karyo.

Juonen uskottavuuden puute ja fysikaaliset mahdottomuudet eivät pilaa elokuvaa. Sen tekevät turhat kohtaukset ja draamallinen jännityksettömyys. Ryhmän jäseniä napsitaan yksitellen pois mitä typerimmin tavoin ja tyystin innottomasti. Ohjaaja Jon Amiel keskittyy vääriin asioihin - tarinassa on filmin ylipitkästä kestosta huolimatta monia suhteettoman pitkiä harppauksia. Hahmojen joukosta positiivisia tunteita herättää ainoastaan Stanley Tuccin esittämä tiedemieskuuluisuus, tohtori Conrad Zimsky.

Lauantai 9.2.2008

007 ja Kultasormi (Goldfinger, 1964, Iso-Britannia)3,5 / 5
Guy Hamiltonin ohjaamassa Connery-aikakauden Bond-seikkailussa superagentin vastapelurina on golfista ja uhkapeleistä pitävä kultakauppias Auric Goldfinger (Gert Fröbe), joka valmistelee nerokasta suunnitelmaa.

Goldfinger on täynnä Bond-historian legendaarisimpia kohtauksia, hahmoja ja lausahduksia. Jos 007-filmeistä pitäisi valita vain yksi kuvaamaan koko sarjaa, valintani olisi Goldfinger.

Viikko 7 - alkuun

Tiistai 12.2.2008

Muiden elämä (Das Leben der Anderen, 2006, Saksa)4,5 / 5
Florian Henckel von Donnersmarckin palkittu elokuva kertoo taidepiirien elämästä viranomaisten valvovan silmän alla 80-luvun sosialistisessa Itä-Saksassa. Stasi-agentti Gerd Wiesler (Ulrich Mühe) saa tehtäväkseen etsiä todisteita näytelmäkirjailija Georg Dreymanin (Sebastian Koch) petturuudesta. Mutta kykeneekö Wiesler pysyttelemään objektiivisena seuratessaan Dreymanin ja tämän kumppanin, näyttelijätär Christa-Maria Sielandin (Martina Sedeck), eloa päivästä toiseen?

Muiden elämä on erinomainen, koskettava (lähi)historiallinen kuvaus. Näyttelijät antavat kaikkensa, rytmitys ja juoni toimivat. Vaikka Muiden elämää voi aluksi erehtyä luulemaan synkäksi, syytteleväksi tilitykseksi DDR:n pahuudesta, löytää se kuitenkin innostavasti ihmisen hyvyyttä myös kylmän koneiston takaa. Paras näkemäni mannereurooppalainen elokuva.

Perjantai 15.2.2008

Conan - barbaari (Conan the Barbarian, 1982, USA)3,5 / 5
Sarjakuvaan perustuvassa miekka ja magia -klassikossa Conan-niminen barbaari (Arnold Schwarzenegger) etsii itseään ja kostaa kotikylänsä tuhonneelle kultille, jota johtaa Thulsa Doom (James Earl Jones). Muissa rooleissa esiintyvät Max von Sydow, Sandahl Bergman, Gerry Lopez, Mako ja William Smith.

Conania ei ole pilattu ylenmääräisellä dialogilla, mutta silti ote ei ole niin räiskyvän yksioikoinen kuin Schwarzeneggerin myöhemmissä menestysteoksissa. Eeppinen tarina on enemmänkin hidasteleva, lähes filosofinen sankarin matka -kuvaus. Tietenkään lihasten esittelyä ja miehekkäitä taistelukohtauksia ei ole unohdettu. Muutaman kerran elokuva eksyy tahattoman komiikan puolelle eikä Schwarzeneggerin ilmeilyä voi väittää hienovaraiseksi, mutta kokonaisuus on toimiva ja hyvin koossa pysyvä seikkailueepos.

Lauantai 16.2.2008

The Postman - tulevaisuuden sanansaattaja (The Postman, 1997, USA)2 / 5
Kevin Costner näyttelee itse pääosaa ohjaamassaan lähitulevaisuuden post-apokalyptiseen Amerikkaan sijoittuvassa suurelokuvassa. Postimiehen univormun löytävä kuljeksija sysää liikkelle tapahtumaketjun, joka määrittää koko ihmiskunnan tulevaisuuden. Vastanäyttelijänään Costnerilla on Olivia Williams. Muista näyttelijöistä mainittakoon yleensäkin sivuosista tutut Will Patton (Armageddon, Puhallettu 60 sekunnissa, Päämies, Illasta aamuun) ja valkokangasuraansa aloitellut Giovanni Ribisi (sittemmin mm. Pelastakaa sotamies Ryan, Puhallettu 60 sekunnissa, Lost in Translation, Cold Mountain ja The Big White).

Elokuvan sävellykset ovat komeita - en vain ole ikinä nähnyt elokuvaa, jossa musiikkia käytettäisiin yhtä väärin. Jos musiikkiraitaa olisi uskominen, joka toinen kohtauksista olisi suuri huippukohta. Toinen ongelma on elokuvan pituus, sillä kolme tuntia on aivan liikaa keskinkertaiselle, tylsähkölle elokuvalle. Loppuratkaisukin on ehdoton antikliimaksi. Käsikirjoitus ei ole kovinkaan nokkela eivätkä näyttelijät yllä suurtekoihin, joten The Postman jää kaikilla osa-alueilla pettymykseksi.

Sunnuntai 17.2.2008

National Treasure - kansallisaarre (National Treasure, 2004, USA)2,5 / 5
Kaksi yliopistotutkintoa suorittanut ja erikoisjoukkokoulutuksen läpäissyt huippuälykäs supermies Ben Gates (Nicolas Cage) on historiallisen suuraarteen jäljillä muutaman vuoden takaisessa aarteenmetsästysseikkailussa. Ongelmalliseksi jahdin tekee moraaliton kilpailija Ian Howe (Sean Bean). Diane Kruger, Justin Bartha, Jon Voight ja Harvey Keitel täydentävät näyttelijäkaartia.

National Treasure on peruskiva seikkailu ja ansiokas Washingtonin historiallisia kohteita esittelevä elokuvallinen kiertoajelu. Suspension of disbeliefin rajoja koetellaan jälleen, mutta se kestää natisten.

National Treasuren juoni ja hahmogalleria ovat melko lailla samankaltaisia kuin ensimmäisessä Tomb Raider -leffassa. Jon Voight esittää sankarin isää, sankarilla on nörttimäinen teknologiaekspertti sidekickinä, ja muinaisia aarteita etsittäessä vastustajankin kanssa on välillä tehtävä yhteistyötä. Illuminatia National Treasuressa ei ole, mutta mukana on sentään vapaamuurareita ja temppeliritareita. Toki erojakin löytyy: Tomb Raider on National Treasurea toiminnallisempi, scifistisempi ja myyttisempi.

Viikko 8 - alkuun

Torstai 21.2.2008

Hämärästä aamunkoittoon 2: Texas Blood Money (From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money, 1999, USA)1,5 / 5
Robert Rodriguezin lajityyppirajoja rikkoneen, varsin omalaatuisen kauhutoimintaelokuvan suoraan videolle -jatko-osassa yhdistellään vampyyriräimettä ja ryöstöelokuvaa. Nimekäs näyttelijäkaarti on korvattu toisen luokan staroilla (mm. Robert Patrick, Bo Hopkins, Duane Whitaker, Muse Watson, Brett Harrelson ja Raymond Cruz). Vanhoista tutuista on mukana sentään Danny Trejo. Bruce Campbellilla on pieni cameo-rooli.

Rodriguez ja Tarantino tyytyivät tuottamaan jatko-osan ja jättivät taiteellisen puolen muille. Ohjaaja-käsikirjoittaja Scott Spiegel yrittää matkia kaksikon tyyliä jopa tavaramerkkikuvakulmia myöten, mutta otteessa ei ole samaa yllätyksellisyyttä ja terävyyttä. Dialogi olisi kaivannut tarantinomaista iskevyyttä. Elokuvalla ei ole uskottavuutta nimeksikään, mutta mikä pahinta, sisäinen logiikkakin ontuu niin, että kävelykepille olisi käyttöä. Positiivista on, että toimintaa ja gorea on b-elokuvan mittapuilla riittämiin, eikä Robert Patrick epäonnistu pahasti pääroolissa.

Perjantai 22.2.2008

Ryöstö (Heist, 2001, Kanada/USA)2 / 5
Gene Hackman on varasjoukon päällikkö Joe Moore, joka aikoo vetäytyä eläkepäiville. Pahansisuinen konna Mickey Bergman (Danny DeVito itselleen niin tyypillisessä roolissa) kiristää Mooren tekemään vielä yhden keikan ja laittaa viiksekkään veljenpoikansa Jimmy Silkin (Sam Rockwell) valvomaan keikan suorittamista. Mooren koplaan kuuluvat myös vaimo Fran (Hackmania 35 vuotta nuorempi Rebecca Pidgeon), Bobby Blane (Delroy Lindo) ja Pinky (Ricky Jay).

Ryöstö oli tähän mennessä vuoden pahin pettymys. Hahmot ovat yksioikoisia ja epäkiinnostavia, ja moninkertaisten petosten motiivit jäävät hämäriksi. Vuoropuhelu on parhaimmillaan nasevaa mutta turhan usein pelkkää tyhjänpuhumista. Heikohko draamallinen rakenne aiheuttaa sekavuutta, hämmennystä ja tylsistymistä. David Mametia ja muuta tekijätiimiä täytyy kehua uskalluksesta, sillä Ryöstössä ei ole lähdetty varmistelemaan ja tekemään peruskaavan mukaista valmiiksipureskeltua Hollywood-huttua. Paha kompastuskivi on kuitenkin surkea ryöstösuunnitelma - ryöstöelokuva ei yksinkertaisesti toimi ilman älykästä ja jännittävää suunnitelmaa. Vaikka Hackmanin ansiosta voinkin antaa melkein mitä tahansa anteeksi, odotin Ryöstöltä paljon, paljon enemmän.

Sunnuntai 24.2.2008

Ladykillers (The Ladykillers, 2004, USA)2,5 / 5
Viikonloppuna esitettiin sekä alkuperäinen Ealing-studioiden Naisentappajat että Coenin veljesten uusintaversio Ladykillers. Uusintaversion lähetti Nelonen perjantaina, mutta katsoin sen vasta sunnuntaina sopivasti juuri ennen YLE Teeman tarjoamaa alkuperäistä. Vaikka elokuvien juonissa eroja onkin, molemmista löytyy rosvoviisikko, roppakaupalla rahaa ja vanha täti-ihminen, joka vuokraa konnille huoneen. Coenin veljesten elokuvan pääosassa on Tom Hanks.

Ladykillersin alku- ja loppukohtauksissa on tyyliä, mutta elokuvassa on myös pahoja vikoja: Irma P. Hallin rouva Munson ei ole sympaattinen, kiltti mummeli, vaan äänekäs, tuomitseva ja väkivaltainen tantta, jonka esittäjäksi olisi sopinut ihan yhtä hyvin Eddie Murphy. Näyttelijät ovat Tom Hanksia lukuunottamatta kehnoja, mutta toisaalta Hanksin roolisuoritus riittää yksinään jo pitkälle.

Sunnuntai 24.2.2008

Naisentappajat (The Ladykillers, 1955, Iso-Britannia)3,5 / 5
Ealing-versio sijoittuu Lontooseen ja ryöstösuunnitelman ideoija on Alec Guinnessin esittämä, luihun oloinen professori Marcus. Muita rosvoja näyttelevät Cecil Parker, Herbert Lom, Peter Sellers ja Danny Green.

Olin hyvin yllättynyt Guinnessin tulkinnasta. Uusintaversion perusteella ajattelin, että Hanksin hahmo sopisi Guinnessille sellaisenaan. Professori Marcus on kuitenkin täysin erilainen, synkempi ja vähemmän puhelias, enemmän ammattirikollisen oloinen henkilö, jota Guinness esittää hyvin vahvasti, sopivalla yhdistelmällä vaaran tuntua ja keveyttä. Katie Johnson on paljon parempi herttaisena vanhana leskirouvana kuin uusintaversion Hall. Muutenkin brittiläinen miljöö sopii tarinaan paremmin. Ja tyyliä löytyi toki alkuperäisversionkin loppuratkaisusta.

Sunnuntai 24.2.2008

Tulilinjalla (In the Line of Fire, 1993, USA)3,5 / 5
Wolfgang Petersenin (Das Boot, Air Force One, Outbreak) salamurhaajatrillerissä JFK:n pelastamisessa epäonnistunut turvamiesveteraani Frank Horrigan (Clint Eastwood) saa vastaansa salaperäisen miehen (John Malkovich), joka aikoo murhata USA:n istuvan presidentin.

Tulilinjalla on näkemistäni Petersenin Hollywood-teoksista selvästi paras. Malkovichin ja Eastwoodin vahvojen, antaumuksellisten roolien, hyvän tarinan ja taidokkaan ohjauksen ansiosta draamaa ja jännitystä riittää.

Viikko 9 - alkuun

Tiistai 26.2.2008

Kainin merkki (The Mark of Cain, 2007, Iso-Britannia)3 / 5
Abu Ghraibin vankilakidutuksesta vaikutteita saanessa TV-elokuvassa Basraan sijoitetut brittisotilaat sortuvat moraalittomuuksiin menetysten, stressin ja kestämättömän henkisen paineen takia. Tapahtumien keskiössä on kaksi nuorta miestä, sotamiehet Shane Gulliver (Matthew McNulty) ja Mark Tate (Gerard Kearns).

Johan se tiedetään, että Irakissa on kovat oltavat ja vihollisia on kaikkialla. Filmin tarkoituksena on ilmeisesti shokeerata, eikä ole ihme, että Amnesty International on elokuvasta innoissaan. Tarina on vaikuttava ja järkyttävä, ja toteutus kelpo tasoa. Over There -sarja säilyy kuitenkin Irak-suosikkinani.

Keskiviikko 27.2.2008

Alien³ (Alien³, 1992, USA)3 / 5
Kolmannessa Alien-elokuvassa Ripley (Sigourney Weaver) päätyy haaksirikon jälkeen eristettyyn vankilaitokseen syrjäiselle planeetalle. Koska Ripleyn mukana vankilaan saapuu myös ulkoavaruuden pahuuden uusin inkarnaatio, lyhenee yhteiskunnan alinta saastaa edustavien vankien oletettavissa oleva elinikä radikaalisti.

David Fincherin esikoisohjaus ei pärjää Alienille tai Aliensille, muttei jää sarjan heikoimmaksi lenkiksi. Lähes kaikki perusasiat ovat hyvinkin kohdillaan, mutta pääongelma on sama kuin Resurrectionissakin: alienia näytetään liian paljon, minkä jälkeen se ei enää pelota. Tämänkertainen alien ei tyydy hiipimään pimeässä, vaan antautuu loppupuolella naurettavaan hippaleikkiin ja typerään ravaamiseen vankilakompleksin käytävillä; ylenmääräinen juoksentelu ei ole koskaan hyvä asia elokuvissa, Forrest Gumpkin on vain säännön vahvistava poikkeus.

Torstai 28.2.2008

Hämärästä aamunkoittoon 3: Pyövelin tytär (From Dusk Till Dawn 3: The Hangman's Daughter, 2000, USA)2 / 5
Toinen jatko-osa on prequel, joka yhdistää vampyyriviihteeseen westerniä. Texas Blood Moneyn tavoin näyttelijöiksi on saatu palkattua parhaimmillaankin vain semitunnettuja sivuosasankareita: Marco Leonardi, Temuera Morrison (Kloonien hyökkäys, Sithin kosto, Speed 2), Michael Parks (Twin Peaks, Hämärästä aamunkoittoon, Kill Billit), Rebecca Gayheart, Lennie Loftin, Ara Celi, Orlando Jones (Aikakone, Evoluutio), Jordana Spiro ja tietenkin Danny Trejo.

Kolmas Hämärästä aamunkoittoon on piirun ensimmäistä jatko-osaa parempi. Ensimmäisen osan tasosta ollaan kuitenkin kaukana. Sinänsä pidän genremiksauksesta ja vampyyrikauhua & villiä länttä -ideasta, mutta ohjaaja P.J. Pesce ei saa puhtia kumpaankaan osioon.

Helmikuu 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 17
Arvosanojen keskiarvo: 2,76 / 5
Paras elokuva: Muiden elämä (Das Leben der Anderen, 2006, Saksa)4,5 / 5
Huonoin elokuva: Hämärästä aamunkoittoon 2: Texas Blood Money (From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money, 1999, USA)1,5 / 5

Lauantai 1.3.2008

E.T. (E.T. the Extra-Terrestrial, 1982, USA)4 / 5
Epäilemättä yksi Steven Spielbergin suurimmista menestyksistä on alun perin melko pienellä budjetilla tehty, 20-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi kasvonkohotuksen saanut koko perheen tieteisfantasia, jossa ulkoavaruuden asukki jää yksin maapallolle ja ystävystyy pienen Elliott-pojan (Henry Thomas) kanssa. Elliottin sisaruksia esittävät Robert MacNaughton ja Drew Barrymore ja äiti Marya Dee Wallace.

Olen katsonut E.T.:n kerran aiemminkin, ehkäpä noin 6-10 vuotta sitten. Edelleenkin se on hieno ja koskettava elokuva. En tosin muistanut, että filmiin oli sijoitettu niinkin räikeää Star Wars -mainontaa.

Lauantai 1.3.2008

Muumion paluu (The Mummy Returns, 2001, USA)3 / 5
Muumion mukana palaavat kaikki tutut näyttelijät: Brendan Fraser, Rachel Weisz, John Hannah, Arnold Vosloo, Patricia Velasquez ja Oded Fehr. Uusia hahmoja näyttelevät Dwayne "The Rock" Johnson ja Freddie Boath. Imhotepin edellisestä maailmanvalloitusyrityksestä on kulunut kymmenisen vuotta, ja nyt henkiin on heräämässä toinenkin muinaismuisto.

Muumion paluu pääsi yllättämään positiivisesti. Keskinkertaisten elokuvien jatko-osat tapaavat olla varsin heikkotasoisia, mutta Muumion paluu lyö laudalta edeltäjänsä. Tarjolla on puhdasoppista, hauskaa, lajityyppinsä ymmärtävää, yliyrittämisen ansat välttävää seikkailusekoilua, jota jaksaa helposti katsella yli kaksi tuntia tylsistymättä. Lisäbonuksia siitä, että elokuvassa viljellään runsaasti hienovaraisia ja ei-niin-hienovaraisia viittauksia 80- ja 90-luvun menestyselokuviin, mm. E.T.:hen ja Matrixiin.

Viikko 10 - alkuun

Keskiviikko 5.3.2008

Koukkusormi (Bowfinger, 1999, USA)2,5 / 5
Elokuvatuottaja/-ohjaaja Bobby Bowfinger (Steve Martin) saa käsiinsä mainion käsikirjoituksen ja alkaa työstää suurta hittiä. Hankaluuksia tuottaa se, ettei filmin päätähti Kit Ramsey (Eddie Murphy) tiedä näyttelevänsä elokuvassa. Osissa myös mm. Heather Graham, Christine Baranski, Jamie Kennedy, Adam Alexi-Malle ja Terence Stamp.

Frank Ozin sympaattisen soljuva komedia kelpaa viihteeksi, mutta lempeässä Hollywood-pilkassa ei ole juuri tuoreusarvoa. Elokuva-alalla on paha (?) tapa valita aiheensa turhan läheltä itseään. Valtavirtaelokuvien ammattirakenne on täysin vääristynyt: jos päähahmo ei ole erikoisagentti, ammattisotilas, poliisi, lääkärinero, huippulakimies, bisneshai, gangsteri tai alansa paras asiantuntija, on hän luonnollisesti kirjailija, näyttelijä tai muu viihdealan ammattilainen - ja jos päähenkilö jostakin syystä sattuu toimimaan jossakin normaalissa ammatissa, hänellä on suurella todennäköisyydellä mielenterveysongelmia.

Perjantai 7.3.2008

Vihreän timantin metsästys (Romancing the Stone, 1984, Meksiko/USA)2,5 / 5
Mainion Robert Zemeckisin (Contact, Forrest Gump, Cast Away) kevyt seikkailukomedia kertoo kioskikirjailija Joan Wilderistä (Kathleen Turner), joka tempautuu romaanejaan muistuttavaan seikkailuun Kolumbiassa yrittäessään auttaa kidnapattua siskoaan. Michael Douglas on Jack T. Colton, reipas ja seikkailuhenkinen yksityisyrittäjä.

Vaikka kovin korkeisiin sfääreihin ei meno ylläkään, Vihreän timantin metsästys on kelpo seikkailuelokuva ja selkeästi jatko-osaa Niilin jalokivi (28/2007) rytmikkäämpi ja hallitumpi.

Lauantai 8.3.2008

Kourallinen dollareita (Per un pugno di dollari, 1964, Italia/Espanja/Länsi-Saksa)4,5 / 5
Sergio "Bob Robertson" Leonen klassisen spagettiwesterntrilogian avauksessa nimetön pyssysankari (Clint Eastwood) saapuu kyläpahaseen, jonka hallinnasta kilpailevat Baxterin ja Rojon klaanit.

Ennio Morriconen musiikkiraita on verraton, Leonen ohjaus on taidokasta, kuvakulmat ovat kohdillaan ja tarinassa on tarpeeksi jännitettä. Clint Eastwood tekee suurenmoisen roolin vaiteliaana sankarina, ja kaikesta huokuu pettämätön tyylitaju. Hieno western ja hieno elokuva.

Viikko 11 - alkuun

Maanantai 10.3.2008

Dukes of Hazzard (The Dukes of Hazzard, 2005, USA/Australia)2 / 5
Duken vauhdikkaat serkukset Bo ja Luke (Johnny Knoxville ja Sean William Scott) kaahailevat Kenraali Leeksi nimetyllä autolla ja kamppailevat pienen paikkakuntansa mahtimiehen (Burt Reynolds) juonia vastaan setä Jessen (Willie Nelson) ja serkku Daisyn (Jessica Simpson) avustuksella Jay Chandrasekharin ohjaamassa junttikomediassa.

Hazzardin perheen toilailujen taso oli ehdottomasti positiivinen yllätys, odotukseni tosin nyt olivat niin matalalla kuin mahdollista. Sen sijaan ennakkoarvioni Jessica Simpsonin näyttelijänlahjoista piti sataprosenttisesti paikkansa. On käsittämätöntä, ettei tämä laulaja/näyttelijä/reality-stara voittanut Dukesin suorituksestaan Razzieta, jonka olisi ehdottomasti ansainnut.

Tiistai 11.3.2008

Blade: Trinity (Blade: Trinity, 2004, USA)2 / 5
Verokapinallinen Wesley Snipes esittää vampyyrintappaja Bladea vielä kolmannen kerran. Vastassa on todellinen legenda, kantavampyyri Dracula (Pako-sarjan Dominic Purcell). Vanhan Whistlerin (Kris Kristofferson) lisäksi tukea antaa uusi sukupolvi, olennaisimpina Jessica Biel ja Ryan Reynolds.

Purcellista ei tule Dracula mieleen väkisinkään. Juoni on muutenkin laimea, mutta eihän se Bladeissa ikinä ole ollutkaan tärkeää. Dialogi ansaitsee kunniamaininnan vuoden huonoimpana. Suurin osa hirveistä repliikeistä osuu Ryan Reynoldsille ("I'm sorry, I, uh... I ate a lot of sugar today.", "She's making playlists. She likes to listen to MP3s when she hunts. It's like her own internal soundtrack. House, dance, trip-hop, whatever kids listen to these days. Me, I'm more of a David Hasselhoff fan."), mutta kehnoja lausahduksia riittää muillekin. Lopun miekkailu ja toiminnan yleinen siedettävyys oikeuttavat elokuvan olemassaolon.

Perjantai 14.3.2008

Dark Floors - The Lordi Motion Picture (Dark Floors - The Lordi Motion Picture, 2008, Suomi/Islanti)3 / 5
Käytin Viitasaaren elokuvaviikon vapaalippuni kevätkauden kotimaiseen elokuvatapaukseen. Pete Riskin ohjaama Dark Floors on suomalainen, englanninkielinen kauhuelokuva, jossa euroviisusankarit jahtaavat pientä ihmisryhmää autiossa sairaalassa. Skye Bennett on sairas Sarah-tyttö, Noah Huntley tämän isä Ben. Ryhmässä roikkuvat mukana myös Dominique McElligott, Ronald Pickup, William Hope ja Leon Herbert.

En osaa päättää, mitä mieltä olen Dark Floorsista. Tyylillisesti, visuaalisesti ja teknisesti se on hieno elokuva. Repliikit ja näyttelijäsuoritukset taas ovat melkoista roskaa. Hahmot ovat pinnallisia, epäaitoja ja etäisiä. Tarinasta on yritetty tehdä monimutkainen ja hankala. Lopputulos on omituinen, hieman yliyrittävä mutta ei täysin ansioton. Lordin jäsenet hirviöinä ovat yllättävän uskottavia, mutta silti elokuva aiheuttaa monia spontaaneja naurunpurskahduksia paikoissa, joissa se ei olisi suotavaa. Arvosanassa painottuu hieman (no, oikeastaan valtavasti) camp-arvo, mutta en todellakaan kadu elokuvan katsomista.

Lauantai 15.3.2008

Mindhunters (Mindhunters, 2004, USA/Alankomaat/Iso-Britannia/Suomi)2,5 / 5
Renny Harlinin kauhujännityselokuvassa profiloijakandidaattiryhmä viedään loppuharjoitusta varten autiolle, eristetylle saarelle. Simulaatio unohtuu pian, kun pelissä onkin oikeasti oma henki. Kuka joukosta on sairaan nerokas sarjamurhaaja? Vai onko tappaja sittenkin joku muu? Murhaleikissä ovat osallisina Val Kilmer, Clifton Collins Jr., Will Kemp, Kathryn Morris, Christian Slater, Patricia Velasquez, Jonny Lee Miller, Eion Bailey ja LL Cool J.

Taso on tavallista Harlinia. Pakollinen Suomi-viittauskin toki löytyy. Profiloijien ammattitaidossa ei tosin ole kehumista - itse luonnollisesti keksin murhaajan melko nopeasti. Uhrien järjestys sentään tarjosi muutamia yllätyksiä. Katsottavaa medium-laatua.

Viikko 12 - alkuun

Tiistai 18.3.2008

2046 (2046, 2004, Kiina/Ranska/Saksa/Hong Kong)4 / 5
Wong Kar-wain 2046 on jatkoa kahdelle ohjaajan aikaisemmalle teokselle (Days of Being Wild, In the Mood for Love) mutta toimii myös itsenäisenä elokuvana. Hotellissa asuva kirjailija Chow Mo Wan (Tony Leung) kirjoittaa tulevaisuudesta, mutta tieteisvisioihin sekoittuvat myös kynäilijän omat kokemukset.

2046 ei loppujen lopuksi ollut niin sekava kuin pelkäsin. Tieteiselokuvaksi se on kehno, mutta rakkausfilminä ja Hong Kong -kuvauksena ansiokas. 2046:n visuaalinen ilme kuvastaa tarinan kitkeränsuloista kauneutta huikealla tavalla. Kauniiden kuvien takaa löytyy myös tarpeeksi sisältöä. Sitä paitsi elokuvassa on ainakin kolme mestarillisesta wuxia-elokuva Herosta tuttua näyttelijää (Tony Leung, Ziyi Zhang ja Maggie Cheung).

Vaikka 2046 kelpo elokuva onkin, saksankielinen nimi "2046 - Der ultimative Liebesfilm" on liioiteltu ja hivenen korni.

Lauantai 22.3.2008

The Thing - "se" jostakin (The Thing, 1982, USA)4 / 5
John Carpenterin ohjaama tieteisklassikko tarjoilee hyytävää kauhua jäätävässä ympäristössä. USA:n tutkimusasemalla alkaa tapahtua kummia, eikä Etelänapamantereella kukaan kuule huutoasi. Rooleissa on vain miehiä, mm. Kurt Russell, Keith David, Donald Moffat ja Wilford Brimley.

Paranoian ja epäluulojen sävyttämä selviytymistaistelu ulkoavaruuden uhkaa vastaan on maineensa veroinen. Karu ja kaunistelematon tyyli, kirkkaiden kinosmaisemien ja synkkien sisätilojen vaihtelu sekä erinomainen pohjamateriaali takaavat viihdyttävyyden. Ennio Morriconen musiikki ei ole kokonaisuutena samanlaista huipputasoa kuin Kourallisessa dollareita, mutta muutamissa tärkeissä kohtauksissa se yltää vaadittavaan napakkuuteen. Elokuvan käännösnimi lukeutunee sitä paitsi kaikkien aikojen parhaisiin.

Lauantai 22.3.2008

Pallosalama (Thunderball, 1965, Iso-Britannia)3 / 5
MTV3 sattui lähettämään yhden niistä harvoista Bondeista, jotka olen joka uusintakierroksella onnistunut välttämään. Tarina on silti kovin tuttu, sillä epävirallinen Älä kieltäydy kahdesti (50/2007) perustuu samaan romaaniin. Pääosassakin on sama mies, Sean Connery.

Pallosalaman katsomisen jälkeen on helppo kyseenalaistaa uusintaversion tarpeellisuus. Elokuvat ovat suurin piirtein samaa tasoa, joskin Pallosalamassa vedenalaisia kohtauksia on jo liikaa ja lopun pikakelauskaahailu on puhdasta komiikkaa.

Viikko 13 - alkuun

Maanantai 24.3.2008

Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu (The Lord of the Rings: The Return of the King, 2003, USA/Uusi-Seelanti/Saksa)5 / 5
Vaikka kaikki LotR:it kuuluvatkin ehdottomasti Top 30 -listalleni, päiväkirjamerkintöjä niistä ei aikaisemmilta vuosiltakaan löydy. Nelonen näytti viikonlopun aikana koko trilogian. Sormuksen ritareista ja Kahdesta tornista katselin aikataulusyistä vain palasia, mutta Kuninkaan paluun katselun täydensin seuraavana päivänä kaapin perukoilta löytämäni VHS-nauhan avulla.

Kuninkaan paluu on esimerkki siitä miten klassikkoteos tulee siirtää valkokankaalle. Peter Jacksonin teosten paras ansio on siinä, miten erinomainen kirja on muokattu erinomaiseksi elokuvaksi, joka tuntee juurensa muttei ole niiden sitoma. Kauneusvirheitä on, mutta ne eivät häiritse kokonaisuutta.

Keskiviikko 26.3.2008

Alien vs. Predator (AVP: Alien vs. Predator, 2004, USA/Kanada/Saksa/Tšekin tasavalta/Iso-Britannia)2 / 5
Paul W.S. Andersonin toimintajännärissä miljönääri Charles Bishop Weyland (Aliensin ja Alien³:n Lance Henriksen) kasaa eliittijoukon etsimään napajäähän hautautunutta pyramidia. Oppaaksi lähtee Alexa Woods (Sanaa Lathan). Pian ryhmä huomaa olevansa keskellä taistelua, jonka osapuolet ovat tuttuja eri elokuvasarjoista.

Alien vs. Predator on täynnä mielikuvituksetonta, halpaa räimintää ja sisällötöntä efekti-iloittelua. Alkuperäinen idea on kyseenalainen, juoni on lajityypissäänkin häpeällisen kehno, eikä pelilaudalla tunnu olevan tarpeeksi panoksia, koska hahmot ovat yhdentekeviä ja tylsiä.

Torstai 26.3.2008

Jossain Afrikassa (Nirgendwo in Afrika, 2001, Saksa)3,5 / 5
Caroline Linkin Oscar-palkitussa draamassa juutalaisperhe pakenee natseja Afrikkaan. Sopeutuminen uudenlaiseen elämään ei ole helppoa vanhemmille (Juliane Köhler, Merab Ninidze), mutta pieni Regina-tyttö (Lea Kurka ja Karoline Eckertz) ei vanhaa kotimaata kaipaa.

Täytyy myöntää, että Aki Kaurismäeltä Oscarin riistänyt elokuva on laatudraama. Hahmot rakennetaan huolellisesti ja heidän tunteensa välittyvät katsojalle. Linkin kuvaama Afrikka on ehkä hieman romantisoitu, mutta maisemat ovat kiistämättä erittäin kauniita ja niitä katselee mielellään.

Lauantai 29.3.2008

Abyss - syvyys (The Abyss, 1989, USA)3,5 / 5
James Cameronin (Aliens, Terminator 1 & 2, Titanic) tieteistrillerissä ydinsukellusvene uppoaa, ja vedenalaisen öljynporauslautan miehistö joutuu pelastustöihin. Mutta mitä piileekään tutkimattomissa syvyyksissä? Päärooleissa Ed Harris (mm. Kaunis mieli, Vihollinen porteilla, The Truman Show), Mary Elizabeth Mastrantonio (Oikeustaistelu) ja Michael Biehn (Aliens, Terminator).

Abyss on varmaa Cameron-laatua. Näyttelijät eivät tee aivan Oscar-tason rooleja, mutta Biehn sekoilee vakuuttavasti ja Harris-Mastrantonio -parin sanailussa on tunnetta. Tarina on mielenkiintoinen ja muuten hyvä, mutta loppuratkaisu oudoksuttaa. Parempaankin olisi ollut aineksia. Tapahtumat suurempaan mittakaavaan asettava vaihtoehtoinen loppu on tosin olemassa, ja sen perusteella koko elokuvan sanoma vaikuttaisi muuttuvan ratkaisevasti.

Sunnuntai 30.3.2008

Viimeinen juna Gun Hillistä (Last Train from Gun Hill, 1959, USA)3,5 / 5
John Sturgesin westernissä sheriffi Matt Morgan (Kirk Douglas) joutuu napit vastakkain vieraan kaupungin merkittävimmän karjaparonin Craig Beldenin (Anthony Quinn) kanssa jahdatessaan vaimonsa murhaajaa.

Perusjuoni on yksinkertainen, mikä jättää tilaa henkilöiden välisen jännitteen virittämiselle. Gun Hillin vetovoiman muodostavat kaksi vahvaa hahmoa, joita esittää intensiivisesti kaksi rooleihinsa istuvaa näyttelijää. Sturgesilla on lajityypin piirteet hyvin hallussa.

Viikko 14 - alkuun

Maanantai 31.3.2008

Meren raivo (The Perfect Storm, 2000, USA/Saksa)2,5 / 5
Billy Tynen (George Clooney) komentama kalastusalus Andrea Gail ajautuu vaarallisille vesille Wolfgang Petersenin ohjaamassa, tositapahtumiin perustuvassa ja pari Oscar-ehdokkuuttakin napanneessa elokuvassa. Miehistöön kuuluvat mm. William Fichtner, John C. Reilly ja Mark Wahlberg; kotisatamassa odottavat Diane Lane, Karen Allen ja Rusty Schwimmer. Mary Elizabeth Mastrantonio näyttelee toisen kalastusveneen kapteenia.

Teknisesti meri raivoaa vakuuttavasti, mutta draaman kaari tökkii. Kun fokus siirtyy pois Andrea Gailista, ruudulla näkyvät tapahtumat tuntuvat epäolennaisilta. Vain Tynen miehistön jäseniin saadaan riittävää syvyyttä - muiden kohtalot eivät jaksa kiinnostaa. Ilman näitä kohtauksia sisältöä tosin ei olisi paljoakaan, ja kokonaiskuva synkentyisi melkoisesti.

Maaliskuu 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 18
Arvosanojen keskiarvo: 3,17 / 5
Paras elokuva: Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu (The Lord of the Rings: The Return of the King, 2003, USA/Uusi-Seelanti/Saksa)5 / 5
Huonoin elokuva: Blade: Trinity (Blade: Trinity, 2004, USA)2 / 5

Tiistai 1.4.2008

Brainstorm (Cypher, 2002, USA)3 / 5
Vincenzo Natalin omaleimaisessa scifitrillerissä teollisuusvakoilija Morgan Sullivan (Jeremy Northam) huomaa joutuneensa vaarallisen pelin keskelle. Apuun tulee salaperäinen Rita Foster (Lucy Liu), mutta voiko häneen luottaa? Entä voiko ylipäätänsä kehenkään luottaa?

Eniten pidin elokuvassa värien käytöstä. Varsinkin alussa ankea bisnesharmaa korostaa Sullivanin saamaa pestiä ja Digicorpin luonnetta. Kun Rita kirkkaanpunaisine hiuksineen ilmestyy kuvaan, katsoja tietää heti, että vauhti ja vaara alkavat tästä. Omaperäiselle elokuvalle olisin toivonut vielä hieman omaperäisempää loppua, vaikka tietyllä tavalla tämäkin ratkaisu oli melko hupaisa. Pikkunättiä tieteismysteerin ratkomista.

Suomessa käytettyä Brainstorm-nimeä ei voi juuri puolustella, vaikkakin olen myös sitä mieltä, ettei jenkkiotsakekaan ollut järin hyvä valinta. Työnimi Company Man olisi ollut paras vaihtoehto.

Keskiviikko 2.4.2008

Honey (Honey, 2003, USA)2,5 / 5
Jessica Alba on nuori, kaunis ja lahjakas tanssija-/koreografilupaus - ja muutenkin kaikin puolin hyvä ihminen - nimeltään Honey Daniels. Hip hop -musiikkivideobisnekseen päästyään Honey havaitsee, että viihteen maailma onkin julma. Tai no, se ei ole ainakaan niin kiva kuin Honey kuvitteli.

Yli puolitoistatuntiseen elokuvaan/musiikkivideoon on ujutettu tanssin lisäksi laimeaa ghettodraamaa. Vaikka filmi on ottavinaan kantaa vakaviin ongelmiin, sen maailmankuva on varsin positiivinen ja liioittelematta kovin naiivi. Tämänkaltaisilla elokuvallisilla ansioilla ei ylletä palkintogaaloihin, mutta toisaalta vaikea tätä on vihatakaan, koska lopussa kaikilla on kivaa ja matkallakin on hyvä meininki.

Perjantai 4.4.2008

Shaft (Shaft, 2000, USA/Saksa)3 / 5
70-luvun blaxsploitaatio-leffan uusintaversiossa kovan poliisin pääroolin vetää Samuel L. Jackson. Siinä kaikki, mitä sinun tulee tietää Shaftista.

DVD-kotelon takakannen mukaan Samuel L. Jackson on Shaft - sekä mies että elokuva. Paremmin asiaa ei voi ilmaista. Christian Bale on vakuuttava mahtimiehen pilalle hemmoteltuna, julmana rasistipoikana ja Jeffrey Wright vetää hispaanohuumeparonin roolinsa hieman yli. Näillä asioilla ei kuitenkaan ole mitään väliä; merkitystä on vain SLJ:n cooliudella ja äijyydellä. Elokuva on vain kahden tähden arvoinen, mutta Jackson ja yleinen camp-arvo ansaitsevat kolmannen tähden.

Sunnuntai 6.4.2008

Happy Gilmore - ammattilainen (Happy Gilmore, 1996, USA)2,5 / 5
Golf-komedian nimihenkilö, lahjaton lätkänpelaaja Happy Gilmore (Adam Sandler) vaihtaa lajia pelastaakseen isoäitinsä talon. Happyn draivit kantavat pitkälle, mutta ongelmia tuottavat niin käytösetiketti kuin lähipelikin. Gilmorea ohjaavat, opastavat ja kannustavat mm. Carl Weathers (Rockyt, Predator), Julie Bowen (Boston Legal) ja Richard Kiel (007-filmien Jaws-kolossi). Tarinan konna on omahyväinen mestarigolfaaja Shooter McGavin (Christopher McDonald).

Happy Gilmore kuuluu niiden Adam Sandler -komedioiden joukkoon, jotka eivät ole umpisurkeita. Se tarjoaa tarpeeksi monet naurut täyttääkseen tarkoituksensa.

Viikko 15 - alkuun

Tiistai 8.4.2008

Signs (Signs, 2002, USA)3 / 5
M. Night Shyamalanin (Kuudes aisti, The Village) tieteismysteerio alkaa kliseellä - pelloille ilmestyy salaperäisiä kuvioita ympäri maailmaa. Osansa saa myös pennsylvanialaisen yksinhuoltajaisä/ex-pastori Graham Hessin (Mel Gibson) maatila.

Signs ei ole Shyamalanin suosituimpia teoksia, lähinnä johtuen elokuvan vahvan kristilliseksi tulkitusta sanomasta. Minulle tämä tunnelmapala kuitenkin kelpasi. Lapsinäyttelijät ovat kohtuullisia ja huumoria on sopivasti mukana, mutta ennen kaikkea on hienoa nähdä tuttua skenaariota käsiteltävän paljon henkilökohtaisemmasta, yksilöä läheisemmästä näkökulmasta kuin yleensä. Miinukseksi kirjattakoon muukalaisten poikkeuksellinen saamattomuus ja kyvyttömyys, joka jättää ikävän vaikutelman Shyamalanin laiskuudesta ja "sieltä mistä aita on matalin" -menettelystä käsikirjoitustyössä.

Keskiviikko 9.4.2008

Lentävien tikarien talo (Shi mian mai fu, 2004, Kiina/Hong Kong)3,5 / 5
Täydensin kansainvälisesti merkittävien wuxia-elokuvien kokoelmani ostamalla Heron ohjaajan Zhang Yimoun toimintaelokuvan, jossa Zhang Ziyi, Takeshi Kaneshiro ja Andy Lau taistelevat ja tuskailevat traagisen rakkauden parissa Tang-dynastian aikaisessa Kiinassa.

Lentävien tikarien talon yleinen taso ei yllä pakollisten vertailukohtien, Heron ja Hiipivän tiikerin, luokkaan. Zhang Yimoun ohjaus on kuitenkin totuttuun tapaan visuaalisesti kauniin värikästä ja dynaamista, ja juoni on tutusti näppärän nokkela, täynnä juonittelua ja paljastuksia. Taistelukohtaukset lipuvat hieman turhankin mielikuvituksellisiksi, mutta tarjoavat myös näyttävää koreografiaa ja suuria tunteita. Pääosatrion jäsenet esittävät roolinsa luontevasti eikä suuria ongelmia ole.

Keskiviikko 9.4.2008

X-Files - taistelu tulevaisuudesta (The X-Files, 1998, Kanada/USA)2 / 5
Suosikkisarjan valkokangasepisodissa erikoisagentit Fox Mulder (David Duchovny) ja Dana Scully (Gillian Anderson) ovat salaliiton jäljillä.

Elokuva ei pääse eroon TV-juuristaan. Kaksituntinen mysteerijännäri on niin teknisesti kuin juonellisestikin vain tuplapitkä TV-sarjan jakso - eikä valitettavasti kovinkaan hyvä sellainen. Mainittakoon tosin, että en ole TV-sarjan fani, olen katsonut vain muutamia satunnaisia jaksoja. Täten Salaiset kansiot -fanaatikon tuskin kannattaa antaa mielipiteelleni mitään arvoa.

Perjantai 11.4.2008

Coach Carter (Coach Carter, 2005, USA/Saksa)4 / 5
Samuel L. Jackson esittää tositapahtumiin (tietenkin varsin löyhästi) pohjautuvassa elokuvassa kohun herättänyttä koripallovalmentaja Ken Carteria, joka asettaa lukiolaisjoukkueensa koulumenestyksen etusijalle koripalloon nähden, tarpeen vaatiessa varsin järein keinoin.

Vaikka koripallo onkin keskeisessä osassa, Coach Carter ei niinkään kuulu "luuserijengistä voittajiksi" -urheiluelokuvagenreen (jonka kliseet tiivistyvät esimerkiksi Dodgeball-komediassa) vaan "slumminuoret pois kaduilta" -kategoriaan, johon kuuluvat esimerkiksi viikon takainen Honey ja Levottomat sielut. Samuel L. Jackson on mies paikallaan, jopa parempi kuin yleensä. Täysin eri asia on se, onko oikea Ken Carter niin hieno mies kuin Jacksonin tulkinta, mutta joka tapauksessa Coach Carter on positiinen ja koskettavakin kertomus. Pelikohtausten kuvassa näkyvä heittojen onnistumisprosentti on kyllä aivan uskomatonta luokkaa, Carterin tultua Richmondin valmentajaksi ohiheittoja ei käytännössä näytetä.

Lauantai 12.4.2008

Pianisti (The Pianist, 2002, Ranska/Saksa/Iso-Britannia/Puola)4,5 / 5
Adrien Brody (King Kong, The Village) näyttelee puolanjuutalaista pianistia Wladyslaw Szpilmania Roman Polanskin kolmen Oscarin draamassa. Szpilman taistelee selvitäkseen hengissä natsien vainoista.

Pianisti on toinen katsomani Polanskin elokuva, ensimmäinen oli Hitchcockia kopioiva, varsin laimea trilleri Frantic (34/2007). En siis ennalta juuri arvostanut Polanskia ohjaajana. Pianisti muutti mieleni. Ote, tunnelma, draama, jännitteet ja kerronnan liioittelematon, hallittu, suorastaan pysäyttävä tehokkuus tekevät pianistista mestariteoksen. Adrien Brody tekee ehdottomasti parhaan roolinsa. Päähenkilö Szpilmania ei esitetä urheana, yli-inhimillisenä sankarina, vaan tavallisena miehenä, joka yrittää selvitä. Hahmolla on uskottavuutta. Miinuksena sivuhahmot eivät yllä aivan samanlaiseen moniuloitteisuuteen. Tämä - yhdistettynä siihen, että muutama sinänsä vähämerkityksinen pikkuasia (mm. erään yksityiskohdan turha selittäminen, huolimattomasti käytetty fade out/in -siirtymä) jäi vaivaamaan mieltäni - pudottaa arvosanan maksimista.

Viikko 16 - alkuun

Torstai 17.4.2008

xXx 2: The Next Level (xXx: State of the Union, 2005, USA)1,5 / 5
Vin Dieselin tähdittämän agenttiräiminnän (18/2007) jatko-osaan ei saatu mukaan päätähteä. Niinpä Augustus Gibbonsin (Samuel L. Jackson) on annettava superagentin status vankilakundi Darius Stonelle (Ice Cube).

Toinen xXx on kaikilla mittareilla keskimääräistä elokuvaa huonompi. Juoni on tylsä eikä toiminta sytytä. Ice Cubella ei ole riittävää karismaa ja Jacksoninkin esitys on poikkeuksellisen ponneton. Lisäksi parempi ja kuvaavampi amerikkalaisnimi on tyhmennetty täysin käsittämättömäksi, ilmeisesti koska suomalaisten yleissivistykseen ei ole luotettu.

Lauantai 19.4.2008

Salaliittoteoria (Conspiracy Theory, 1997, USA)2,5 / 5
Päätin katsoa MTV3:n lauantai-illan leffan, koska tarinan pahista näyttelee Patrick Stewart. Pääosassa salaliittoteorioihin hurahtaneena taksikuski Jerry Fletcherinä on Mel Gibson, joka taitaa kerrankin osua oikeaan. Fletcheriä auttaa Julia Robertsin esittämä lakinainen.

Jerry Fletcher on mainio hahmo. Hän on vähintäänkin yhtä paljon terapian tarpeessa kuin kuuluisampi virkaveljensä Travis Bickle, ja Mel Gibsonin rooli tuo esiin monia piirteitä ja vivahteita hahmossa, josta olisi ollut helppoa vääntää vain raaka karikatyyri. Yksittäisistä hyvistä detaljeista ja hyvästä päähahmosta huolimatta Richard Donnerin jännäri jää kokonaisuutena keskinkertaisuuden harmaalle alueelle. Käsikirjoitus ei erotu edukseen, muut hahmot eivät ole Fletcherin tasolla ja Patrick Stewartia nähdään kuvassa liian vähän.

Sunnuntai 20.4.2008

Paha päivä (Changing Lanes, 2002, USA)2,5 / 5
Samuel L. Jackson -kimaraa jatkaa Paha päivä, jossa miehen vastapelurina on Ben Affleck. Roger Michellin ohjaamassa trillerissä auto-onnettomuus uhkaa suistaa sekä vakuutusvirkailija Doyle Gipsonin (Jackson) että lakimies Gavin Banekin (Affleck) elämät raiteiltaan.

Jackson on paremmassa vireessä kuin xXx-elokuvissa, mutta kovin loisteliaaseen suoritukseen ei kumpikaan tästä taisteluparista yllä. Affleck on liian sliipattu ja pehmeän oloinen rooliinsa. Mikään ei kuitenkaan suuresti häiritse katsellessa, ja paikoin Michell onnistuu vangitsemaan sopivan tukalan tunnelman. Hieman miinusta siitä, että elokuva on täynnä ennakkoluuloista, kliseistä ja perustelematonta asianajajaprofession mustamaalausta.

Viikko 17 - alkuun

Maanantai 21.4.2008

Huuliharppukostaja (C'era una volta il West, 1968, Italia/USA)5 / 5
Sergio Leonen western-klassikossa leskirouvaa (Claudia Cardinale) puolustavia lännenmiehiä esittävät Charles Bronson ja Jason Robards. Vastapuolen pyssysankari Frankin roolissa nähdään Henry Fonda.

Leonen elokuva lähtee käyntiin hitaasti, mutta vääjäämättömän mukaansatempaavasti, ja se etenee huikeaan loppuunsa asti otteen herpaantumatta hetkeksikään. Huuliharppukostajassa on kaikkea, mitä hyvältä lännenelokuvalta vaaditaan. Tarina, näyttelijät, hahmot, tyyli sekä Ennio Morriconen musiikki hakevat vertaistaan. Harvoin on yli kaksi ja puoli tuntia sujahtanut yhtä nopeasti kuin Huuliharppukostajaa katsellessa. Pitkän harkinnan jälkeen arvosanaksi täydet viisi tähteä.

Keskiviikko 23.4.2008

Mies joka ampui Liberty Valancen (The Man Who Shot Liberty Valance, 1962, USA)4 / 5
James Stewart ja John Wayne esiintyivät ensimmäistä kerta yhdessä John Fordin mustavalkoisessa lännenelokuvassa. Perin erilaisten miesten, asianajaja Ransom Stoddardin (Stewart) ja lännenmies Tom Doniphonin (Wayne) kohtaloita yhdistävät nainen (Vera Miles) ja roisto (Lee Marvin).

Liberty Valance ei ole oikeastaan vertailukelpoinen Leonen italowesterneihin. Näkökulma on ylevämpi ja perinteisempi, vaikka Fordinkin sankarit ovat huomattavan moniulotteisia hahmoja. Omassa lajissaan myös tämä amerikkalaisten arvojen - mm. laki, oikeus kantaa asetta, sananvapaus, demokratia, omenapiirakka - ylistys on ehdottomasti merkkiteos.

Perjantai 25.4.2008

Mies ja alaston ase (The Naked Gun: From the Files of the Police Squad!, 1988, USA)3 / 5
Zucker-veljesten ja Jim Abrahamsin sekoilukomedian pääosassa toilailee Leslie Nielsen, jonka esittämän komisario Frank Drebinin on otettava selvää yhteiskunnan tukipylväs Vincent Ludwigin (Ricardo "KHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAN!!!" Montalban) hämäräpuuhista taatakseen Englannin kuningattaren turvallisuuden. Mukana myös Priscilla Presley ja George Kennedy.

Huumori on ZAZ-tiimin tuotannolle ominaisesti yhdistelmä halvimpia mahdollisia vitsejä, nokkelia sanaleikkejä ja irrationaalista irroittelua. Minut elokuva voitti puolelleen jo ulkopoliittisesti häikäilemättömän epäkorrektilla avauskohtauksellaan.

Lauantai 26.4.2008

Elät vain kahdesti (You Only Live Twice, 1967, Iso-Britannia)3 / 5
Bond-elokuvassa toisistaan ottavat mittaa salainen agentti 007 (Sean Connery) ja arkkivihollinen Ernst Stavro Blofeld (Donald Pleasence). Taistelutantereena on eksoottinen Japani.

Elät vain kahdesti on noin sarjan keskitasoa, mutta viimeistään ninjakommandojen armeijan ansiosta saldo jää plussan puolelle. Autokaahailun puute korvataan helikopterihurjastelulla. Filmin nimi lukeutuu sarjan parhaisiin.

Sunnuntai 27.4.2008

Kadonneen aarteen metsästäjät (Raiders of the Lost Ark, 1981, USA)4 / 5
Nelonen uusii kaikkien aikojen seikkailutrilogian mainoksena elokuvateattereihin saapuvalle neljännelle osalle. Tohtori Indiana Jonesin (Harrison Ford) ohella liitonarkkia metsästävät Marion Ravenwood (Karen Allen), häikäilemätön arkeologikilpailija Belloq (Paul Freeman) ja pahat natsit.

Faktahan on, ettei Indiana Joneseja parempia seikkailuelokuvia tähän päivään mennessä ole tehty. Nykyään tuntuu olevan muotia moittia 80-luvun tervehenkisiä seikkailuja rasismista tai valkoisen rodun imperialismista. Mielestäni tämä "älykäs" ja "tiedostava" tulkintatapa on harvinaisen selkeä tunnusmerkki siitä, ettei sitä puoltava "kriitikko" tajua elokuvista juurikaan mitään. Klassikkoja on turha halventaa vuosikymmenien päästä jälkikäteisellä hurskastelulla, joka ei ole missään suhteessa tekoajan maailmankuvaan ja -käsityksiin.

Viikko 18 - alkuun

Tiistai 29.4.2008

Garage Days (Garage Days, 2002, Australia)2 / 5
Australialaisen rock-draamakomedian keskiössä on laulaja Freddy (Kirk Gurry), jonka bändin debyyttikeikka ei mene putkeen. Bändin jäsenet sekoilevat ja sähläävät kukin tahollaan samalla kun Freddy yrittää saada huippumanageri Shad Kernia (Marton Csokas, mm. xXx, AotC, LotR ja Kingdom of Heaven) kiinnostumaan aloittelevista mutta omasta mielestään lahjakkaista muusikoista.

Visuaalisesti Garage Days ei ole lainkaan huono elokuva. Toisaalta heikko juonirakenne ja keskinkertaiset näyttelijät ovat ongelmia. Sekava ihmissuhdeverkkokin saavuttaa lopulta sen ilmeisimmän ja helpoimman muotonsa. Alex Proyasin (I, Robot ja The Crow) pikkunätti ohjaus on melko lailla samanlainen kuin elokuvan bändi - ulkoista koreutta, sekavuutta ja paikoin rock-henkeäkin löytyy, mutta tosipaikan tullen rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä.

Keskiviikko 30.4.2008

Ketjureaktio (Chain Reaction, 1996, USA)1,5 / 5
Pari mainiotakin toimintapätkää ohjannut Andrew Davis yritti jatkaa Takaa-ajetun hyväksi havaituilla linjoilla Keanu Reevesin, Rachel Weiszin ja Morgan Freemanin tähdittämässä toimintajännärissä, jonka juoni rakentuu uuden mullistavan energiateknologian ympärille.

Elokuvan alussa on ympäristöongelmia painottava puhe, joka toi elävästi mieleeni Steven Seagalin On Deadly Groundin lopun järisyttävän ja vaikuttavan ympäristönsuojelun merkkihetken. Tämän jälkeen alkaa tapahtua, ja syyttömät tutkijat Eddie Kasalivich ja Lily Sinclair lähtevät kaiken järjen vastaisesti pakoilemaan virkavaltaa. Elokuvan ensimmäiset 45 minuuttia ovat valehtelematta huonoimmat, jotka olen ikinä nähnyt, jos aivan minibudjetin tekeleet ja tietyt jatko-osat jätetään omaan arvoonsa. Hahmot ovat ohuita, typeriä ja heidän käyttäytymismallinsa ovat täysin järjettömiä. Toimintakohtaukset ovat valjuja ja vailla vauhdin ja vaaran tuntua. Se vähäinenkin huumori on noloa. Keanu Reeves ja Morgan Freeman - jotka molemmat todistettavasti osaavat näytellä - esiintyvät karkeasti, intohimottomasti ja tylsistyneesti, mikä ei ole lainkaan ihme, dialogi kun on mitä on. Rachel Weiszin rooli on lähinnä roikkua mukana. Juoni on rasittavan ilmiselvä; vaikka jatkuvasti toivoo, että aiempi olisi vain hämäystä ja selitys olisi hieman omaperäisempi, seuraava kohtaus on juuri sellainen kuin katsoja pelkäsikin. Loppupuolen lievä tasonnousu pelastaa Davisin heikoimman esityksen minimiarvosanalta.

Huhtikuu 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 19
Arvosanojen keskiarvo: 3,00 / 5
Paras elokuva: Huuliharppukostaja (C'era una volta il West, 1968, Italia/USA)5 / 5
Huonoin elokuva: Ketjureaktio (Chain Reaction, 1996, USA)1,5 / 5

Perjantai 2.5.2008

Memento (Memento, 2000, USA)4,5 / 5
Christopher Nolanin elokuva kertoo miehestä, joka kärsii siitä, ettei hän pysty muodostamaan uusia muistoja. Ymmärrettävästi tämä aiheuttaisi hankaluuksia jo arkipäiväisessä elämässäkin, mutta Guy Pearcen esittämällä Leonard Shelbyllä on kosto mielessä. Muissa keskeisissä rooleissa esiintyvät Carrie-Anne Moss ja Joe Pantoliano.

Memento on elokuva, joka jää mieleen omaperäisyydellään. Elokuva ei etene kronologisesti, vaan pääsääntöisesti ajassa taaksepäin. Näin ensin nähdään seuraukset ja vasta sitten syyt. Rakenne on kiinnostava ja toimiva, ja ennen kaikkea huolella tehty. Nolanin nerokas ohjaustyö ja älykäs käsikirjoitus ovat Mementon ehdottomat vahvuudet. Puolet elokuvasta ilman paitaa poseeraava Guy Pearce ei yllä pääroolissa aivan elokuvan muun loiston tasolle kuin hetkittäin. Välillä Joe Pantolianokin ylisuorittaa, mutta hän on kuitenkin vakuuttava. Carrie-Anne Moss on hieman yllättäen näyttelijäkaartin paras onnistuja. Arvosanan suhteen olin jälleen kahden vaiheilla, ja päädyin ylempään vaihtoehtoon.

Viikko 19 - alkuun

Maanantai 5.5.2008

Dark City (Dark City, 1998, Australia/USA)3,5 / 5
Ostin Dark City -DVD:n, koska kunnon tieteiselokuva, jossa näyttelee Kiefer "Jack Bauer" Sutherland, kuulosti liian vastustamattomalta. John Murdoch (Rufus Sewell) herää hotellihuoneesta epätietoisena menneisyydestään ja joutuu pian pakoilemaan niin poliisia kuin mystisiä "Muukalaisiakin" synkässä, auringonvalottomassa kaupungissa. Apuun tulee epäilyttävä tohtori Schreber (Sutherland). Elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja on tuttu kreikkalais-australialainen, Alex Proyas. William Hurt, Jennifer Connelly ja Richard O'Brien antavat taustatukea.

Elokuvan värimaailma on synkkä, ja erikoistehosteet ja miljöö ovat unenomaisen vääristyneitä. Dark Cityssä on hieman timburtonmaista satumaisuutta, ja mielleyhtymiä tulee myös The Crow'hun, Matrixiin ja jopa edellä mainittuun Mementoon. Tyylillisesti mainio, goottivaikutteinen film noir kärsii kuitenkin siitä, että Kiefer Sutherlandin monologi elokuvan alussa paljastaa aivan liikaa. Ilman sitä elokuva olisi voinut olla yllätyksekäs ja nerokas. Elokuvan paras näyttelijä on ehdottomasti William Hurt komisario Bumsteadin roolissa, vaikka Sewell onkin kelvollinen muistinmenetyksestä kärsivä sankari ja Sutherlandin rooli on hauskaa vaihtelua 24:n sankariagenttiin verrattuna.

Elokuva tunnetaan myös nimellä "Dark City - varjojen kaupunki", mutta Sandrew Metronomen DVD:ssä ei lisänimeä mainita.

Torstai 8.5.2008

Sheriffi (High Noon, 1952, USA)3,5 / 5
Fred Zinnemannin westernin pääosissa ovat Gary Cooper, Grace Kelly ja myöhemmin komedianäyttelijänä tunnettu Lloyd Bridges. Virastaan luopumassa oleva, juuri naimisiin mennyt sheriffi Will Kane (Cooper) huomaa, etteivät kotikaupungin asukkaat ole kiitollisuudesta huolimatta kovin auttavaisia tosipaikan tullen.

Sheriffi on lyhyt ja ytimekäs lännenelokuva. Vain reilun 80 minuutin kestostaan huolimatta se pystyy rakentamaan vahvoja henkilöhahmoja ja jännitteitä heidän välilleen. Elokuvaa kunnioittaen pidetään kommenttikin lyhyenä ja ytimekkäänä: hyvä western.

Perjantai 9.5.2008

Mies ja alaston ase 33 1/3 - viimeinen solvaus (Naked Gun 33 1/3: The Final Insult, 1994, USA)1,5 / 5
Peter Segalin ohjaamassa kakkosjatko-osassa eläköitynyt komisario Drebin (Leslie Nielsen) kamppailee avio-ongelmien kanssa ja päätyy peitehommiin päästäkseen selville pommimies Rocco Dillonin (Fred Ward) suunnitelmista.

Viimeinen solvaus on merkittävästi väsyneempi ja kuluneempi kuin raikas ykkösosa. Kun paljon ammutaan, niin kyllähän sitä väkisinkin joskus osutaan. Harhalaukauksia tulee kuitenkin jo aivan liikaa.

Viikko 20 - alkuun

Maanantai 12.5.2008

Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (Indiana Jones and the Last Crusade, 1989, USA)4,5 / 5
Jääkiekon MM-kisat sotkivat Indiana Jones -trilogian katselujärjestykseni. Kolmannessa osassa Indiana Jones (Harrison Ford) etsii Graalin maljaa isänsä (Sean Connery) kanssa.

Viimeinen ristiretki on sarjan paras osa. Tämä on Sean Conneryn ansiota. Vanhempi professori Henry Jones on yhtä mainio hahmo kuin poikansakin, ja Connery on likimain täydellinen valinta rooliin. Elokuvassa on vauhtia, jännitystä ja huumoria sopivassa suhteessa. Arvosanaan puolikas tähteä lisää.

Tiistai 13.5.2008

Indiana Jones ja tuomion temppeli (Indiana Jones and the Temple of Doom, 1984, USA)3,5 / 5
Seikkailuista toinen, Tuomion temppeli, taas vie Indiana Jonesin Intiaan. Matkassa mukana ovat tällä kertaa laulajatar Willie Scott (Kate Capshaw) ja pikkupoika nimeltä Short Round (Jonathan Ke Quan).

Tuomion temppeli oli Viimeisen ristiretken jälkeen pettymys. Toki pidin sitä jo valmiiksi sarjan heikoimpana lenkkinä, mutta en muistanut miten kehno juoni on verrattuna muihin Indiana Joneseihin. Elokuvasta huomataan myös, ettei kaksi keskinkertaista sidekickiä pärjää yhdelle mainiolle vastaparille. Toki Tuomion temppelikin on lajityyppinsä eliittiä, mutta kontrasti Viimeisen ristiretkeen on huomattava. Olin hilkulla pudottaa arvosanaa pykälän, lopulta en näin tehnyt.

Tiistai 13.5.2008

Ghost Dog - samuraiden tapaan (Ghost Dog: The Way of the Samurai, 1999, Ranska/Saksa/USA/Japani)3 / 5
Forest Whitaker näyttelee samuraifilosofiaan hurahtanutta palkkatappajaa Ghost Dogia Jim Jarmuschin omaleimaisessa, tumman huumorin sävyttämässä mafiadraamassa.

Elokuva on yhtä erikoinen kuin sen päähenkilökin. Parasta antia eivät suinkaan ole armoton tappaminen, hienolta kuulostavat tekstikatkelmat ja kliseisen huvittavat mafiosot, vaan kohtaukset, joissa Ghost Dog keskustelee ystäviensä, kielitaidottaman jäätelökauppiaan ja lukemista harrastavan pikkutytön kanssa. Suosikkikohtauksessani Ghost Dog ja jäätelökauppias ihailevat maailmaa ja ihmisen yritteliäisyyttä katolta. Eurooppalainen vaikutus on havaittavissa selvästi, Ghost Dog ei ole Hollywood-kamaa.

Perjantai 16.5.2008

Vaikeasti tapettava (Hard to Kill, 1990, USA)2,5 / 5
Vuonna 1990 Steven Seagal oli vielä nuori ja vetreä. Tyylipuhtaassa kostotarinassa poliisi Mason Storm (Steven Seagal) herää vuosien koomasta ja päättää kostaa perheensä murhauttaneelle senaattorille (William Sadler).

Vaikeasti tapettava on klassista Seagalia. Treenausmontaasi ei ehkä vedä vertoja Rockyille, mutta elokuvasta on Seagal-fanina vaikea olla pitämättä. Bonuksia komeasta parrasta.

Viikko 21 - alkuun

Maanantai 19.5.2008

Ocean's Twelve (Ocean's Twelve, 2004, USA/Australia)2 / 5
Ryöstöfilmin jatko-osassa Danny Oceanin (George Clooney) porukka joutuu ryhtymään uusiin ryöstöpuuhiin kyetäkseen maksamaan vanhat velkansa. Ensimmäisen osan tapaan näyttelijäkaarti on harvinaisen nimekäs ja ohjaajana jatkaa Steven Soderbergh.

Vaikka olin etukäteen varautunut siihen, ettei Twelve yltäisi Elevenin (17/2006) tasolle, petyin. Ryöstöelokuva on niin hyvä kuin sen ryöstösuunnitelma. Twelvessä ei ole nerokasta - tai edes järjellistä - suunnitelmaa. Juoni on lähtökohtaisesti tyhmä, eikä rikoksen mestareiden keskinäinen kisailu jaksa innostaa. Uudet hahmot eivät tuo lisäarvoa. Bruce Willisin cameo on sentään melko hauska.

Keskiviikko 21.5.2008

Paholaisen asianajaja (The Devil's Advocate, 1997, USA/Saksa)3 / 5
Jälleen perusteetonta juristien mustamaalaamista! Keanu Reevesin esittämä nuori huippuasianajaja Kevin Lomax (Keanu Reeves) saa loistavan työpaikan New Yorkista, mutta minkälainen mies pomo John Milton (Al Pacino) oikeastaan onkaan? Lomaxin vaimolla Mary Annilla (Charlize Theron) taas on lieviä sopeutumisvaikeuksia.

Psykologisesta trilleristä kuoriutuu loppua kohden jopa kristillismytologista horroria. Al Pacino on erittäin, erittäin vakuuttava roolissaan, ja Theronin tulkinta on hyvin uskottavaa. Vaikka Reeveskin vetää pääroolinsa hyvin, jää hän osittain Theronin ja varsinkin Pacinon varjoon. Provosoiva elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen, oli sen moraalipohdinnoista tai loppuratkaisusta sitten mitä mieltä hyvänsä.

Sunnuntai 25.5.2008

Into the Sun (Into the Sun, 2005, USA)1,5 / 5
Christopher "mink" Morrisonin ohjaamassa toimintaelokuvassa Steven Seagal seikkailee Japanissa. Tapahtumat laukaisee kuvernöörin murha. Seagal on pääroolin ohella osavastuussa myös tarinasta ja käsikirjoituksesta.

Elokuvan juoni on sekava ja kaikki sivuhahmot ovat turhia. Hahmoihin tutustuttamiseen ei uhrata aikaa, minkä seurauksena ne ovat yhtä ohuita kuin japanilaiset paperiseinät. Kenenkään kohtalo ei kosketa katsojaa. Toiminta on Seagal-asteikolla vaisuhkoa, muttei kuitenkaan niin pilattua kuin Foreignerissa. Parasta elokuvassa on lopputekstien aikana soiva kappale, toinen Seagalin kahdesta hyvästä biisistä eli Don't You Cry.

Viikko 22 - alkuun

Maanantai 26.5.2008

Troija (Troy, 2004, USA/Malta/Iso-Britannia)2 / 5
Ylioppilasjuhlakiireet koettelivat siinä määrin, että viikon 22 ainoaksi merkinnäksi jäi maanantaina katsomani eeppinen spektaakkeli Troija. Klassisen tarinan pääosia näyttelevät mm. Brad Pitt, Orlando Bloom, Diane Kruger, Eric Bana, Brian Cox ja Peter O'Toole.

Wolfgang Petersenin (Das Boot, Air Force One, Meren raivo) ohjaama Troija on varsin keskinkertainen historiallinen elokuva. Taistelu on toki peruskomeaa, mutta hieman hengetöntä. Näyttelijät eivät pääse esittämään taitojaan. Liehulettinen Brad Pitt on täysin väärässä roolissa, Eric Bana on ajoittain jopa hyvä.

Toukokuu 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 12
Arvosanojen keskiarvo: 2,92 / 5
Paras elokuva: Memento (Memento, 2000, USA)4,5 / 5
Huonoin elokuva: Into the Sun (Into the Sun, 2005, USA)1,5 / 5

Viikko 23 - alkuun

Maanantai 2.6.2008

Maailmojen sota (War of the Worlds, 2005, USA)4 / 5
MTV3 näytti Steven Spielbergin Maailmojen sota -sovituksen, joka ei kerännyt kriitikoilta pelkkää kiitosta, mutta johon minä ihastuin jo ensikatselulla teatterissa. Pääosaa esittää Tom Cruise.

Vuonna 2005 kirjoittamani arvostelu kuvaa edelleenkin mielipidettäni täsmällisesti. Toinen katselu ei muuttanut käsitystäni elokuvasta juuri lainkaan.

Tiistai 3.6.2008

Andromeda uhkaa (The Andromeda Strain, 1971, USA)4 / 5
70-luvun scifi ei voi olla huonoa! Olen joskus kauan sitten nähnyt Robert Wisen tieteisjännärin, jossa tiedemiesjoukko etsii ratkaisua avaruudesta tipahtaneeseen biouhkaan. Elokuvapäiväkirjasta elokuvaa ei kuitenkaan entuudestaan löydy.

Alkuteksteistä lähtien Andromeda uhkaa on erittäin tyylikäs tieteisfilmi. Michael Crichtonin (Jurassic Park, Sphere) romaaniin perustuva juoni on jännittävä ja edelleenkin ajankohtainen. Näyttelijät, jotka eivät ole suuria tähtiä, vetävät roolinsa hyvin. Äänimaailma ja erikoistehosteet ansaitsevat myös suitsutusta. Myös rakenne on mainio, jännitys alkaa heti alusta ja elokuva säilyttää kiinnostavuutensa läpi koko varsin pitkän kestonsa. Andromeda uhkaa on kokonaisuudessaan erinomaista tieteisfiktiota. Pykälän ylempi arvosana oli hyvin lähellä.

Perjantai 6.6.2008

Siviilirohkeutta (A Civil Action, 1998, USA)3 / 5
Siviilirohkeutta on tositapahtumiin perustuva ympäristöoikeudellinen lakidraama. Asianajaja Jan Schlichtmann (John Travolta) ottaa hoitaakseen kanteen kahta ympäristöstä piittaamatonta yritystä vastaan. Rooleissa myös Robert Duvall, Tony Shalhoub, William H. Macy, Kathleen Quinlan, John Lithgow, James Gandolfini ja Dan Hedaya.

Robert Duvallin rooli toisen vastaajayhtiön lakimiehenä Jerome Facherina riittää syyksi katsoa tämä elokuva. Muutenkin elokuva on varsin mielenkiintoinen, edellyttäen tietysti, että katsoja on kiinnostunut edes jossain määrin laista ja oikeudesta.

Viikko 24 - alkuun

Lauantai 14.6.2008

Kaappaus Bermudan kolmiossa (Airport '77, 1977, USA)2 / 5
Airport -katastrofielokuvasarjan kolmannessa osassa vaara uhkaa sekä ilmassa että vesillä. Näyttelijäkaarti ei ole aivan tuntematon, sillä mukana ovat mm. Jack Lemmon, Darren McGavin, Christopher Lee, Lee Grant, Olivia de Havilland ja George Kennedy. James Stewart näyttelee vanhaa miljonääriä Philip Stevensiä, jonka tytärtä esittää päiväkirjan edellisessäkin merkinnässä mainittu Kathleen Quinlan.

Kaappaus Bermudan kolmiossa on melko intohimoton, välillä tylsähkö, hieman liian pitkä mutta silti kohtalaisen pätevä 70-luvun lentokoneonnettomuusfilmi. Elokuvan meriitteihin on laskettava myös mainion Airplane! -parodian inspiroiminen, vaikka tästä kunniasta suurempi osa kuulunee aiemmille Airporteille.

Viikko 25 - alkuun

Lauantai 21.6.2008

Avaruustaistelija - seikkailuja kielletyllä vyöhykkeellä (Spacehunter: Adventures in the Forbidden Zone, 1983, Kanada/USA)1,5 / 5
Nelosen juhannusyön ohjelmistoon kuului 80-luvun alun laserpyssyscifiseikkailua Peter Straussin tähdittämän nimihirviön muodossa. Tähtienvälinen seikkailija Wolff (Strauss) lähtee pelastamaan kolmea vihamieliselle planeetalle haaksirikkoutunutta naista ja saa avukseen paikallisen teinitytön (Molly Ringwald). Quake-peleistä karanneen näköisenä diktaattori Overdogina pahistelee Michael Ironside.

On aivan käsittämätöntä, ettei Avaruustaistelijasta tullut Star Warsin kaltaista kestosuosikkia.

Tai sitten ei.

Lauantai 21.6.2008

Musta aukko (The Black Hole, 1979, USA)2,5 / 5
Nelosen tieteistarjonta ei jäänyt yhteen elokuvaan. Disneyn tuottamassa seikkailuelokuvassa pieni tutkimusalus ajautuu lähelle mustaa aukkoa ja hylätyltä näyttävää, kadonnutta avaruuslaivaa. Näyttelijöistä tunnetuin lienee kapteeni Dan Hollandin univormussa saapasteleva Robert Forster (Jackie Brown, Mulholland Drive), tohtori Hans Reinhardtia esittää itävaltalaisnäyttelijä Maximilian Schell (Rautaristi).

Musta aukko on ristiriitainen kokemus. Elokuva ei ole aivan niin aivoton kuin sananlaskuja latelevan V.I.N.CENT-robotin ulkonäkö antaa ymmärtää, loppukin on kuin Kubrickin Avaruusseikkailusta. Ja robotteja lukuunottamatta visuaalinen ilmekin on kelpo laatua. Varsinkin Cygnus-aluksen valaistu runko on perinteistä tieteisdesigniä kauneimmillaan. Toisaalta Schellin Reinhardtia lukuun ottamatta elokuvan hahmot ovat yhdentekeviä, ja on selvää, miksi elokuvalle heruneet Oscar-ehdokkuudeet eivät tulleet käsikirjoituksesta tai näyttelytyöstä. Siltikin elokuvan ylivoimaisesti pahin synti on, että se pakotti minut katsomaan jälleen yhden kornin "sinä selviät kyllä!" -kuolinkohtauksen - osapuolina kaksi toinen toistaan ärsyttävämpää robottia.

Viikko 26 - alkuun

Maanantai 23.6.2008

Sekaisin Marista (There's Something About Mary, 1998, USA)3,5 / 5
Farrellyn veljesten ohjaamassa komediassa sympaattinen mutta noloihin tilanteisiin päätymiseen taipuvainen Ted (Ben Stiller) palkkaa sivutoimisen yksityisetsivän (Matt Dillon) etsimään lukioaikaisen ihastuksensa Maryn/Marin (Cameron Diaz), jota Ted ei ole onnistunut unohtamaan 13 vuodessa.

Olen katsonut komedian viimeksi neljä-viisi vuotta sitten. Muistelin, että Sekaisin Marista kuuluisi lajityyppinsä parhaisiin yksilöihin, eikä muistini pettänyt. Elokuva on kaikin puolin hauska ja sympaattinen romanttinen kohelluskomedia. Kaiken sähläyksen ohella se kertoo myös yllättävän kauniin tarinan.

Tiistai 24.6.2008

Star Trek Nemesis (Star Trek Nemesis, 2002, USA)3,5 / 5
Nelonen esitti The Next Generation -kaartin jäähyväisfilmin juhannusaattona, mutta koska ajankohta ei tuolloin sopinut, katsoin sen DVD:ltä maanantain ja tiistain välisenä yönä. Pääosissa vielä kerran Patrick Stewart, Jonathan Frakes, Brent Spiner, Marina Sirtis ja kumppanit. Vastaansa U.S.S. Enterprisen kapteeni Jean-Luc Picard saa Romulaanien preetoriksi nousseen nuoren Shinzonin (Tom Hardy). Viime merkintä löytyy viikolta 49/2005.

Nemesis on huomattavan toimintapainotteinen muihin Trek-tarinoihin verrattuna. Tämä ei kuitenkaan estä kaikille Trekeille ominaista pohdintaa elämän suurista kysymyksistä. Tällä kertaa aiheina ovat mm. muutos, luopuminen, identiteetti, yksilön ainutkertaisuus ja se, tekevätkö geenimme vai kokemuksemme meistä sen, mitä olemme. Nemesis on edelleen suosikkini TNG-elokuvien joukosta, mutta sarjasta löytyy puhuttelevampiakin jaksoja.

Tiistai 24.6.2008

Kummisetä (The Godfather, 1972, USA)5 / 5
Päätin paikata puutteen yleissivistyksessäni ja ostin Kummisetä-trilogian uudet DVD-julkaisut. Monesti maailman parhaaksi elokuvaksi tituleerattu Kummisetä pohjautuu Mario Puzon romaaniin ja kertoo Corleonen mafiaperheen vaiheista sodanjälkeisessä Amerikassa.

Yleinen mielipide on kerrankin oikeassa - Kummisetä on ilmiselvästi mestariteos. Tarina, dialogi, hahmot ja hakevat vertaisiaan. Marlon Brando on jokseenkin täydellinen Don Vito Corleonen roolissa, eivätkä poikia esittävät James Caan ja Al Pacino jää paljoa jälkeen. Myös Robert Duvallin rooli Tom Hagenina on nappisuoritus. Nino Rotan musiikkiraita on tunnelmallinen. Tyyli on kaikin puolin hallussa. Elokuva on pitkä, mutta ei hetkeäkään pitkästyttävä.

Perjantai 27.6.2008

Osasto 291 - Detroit (Blue Collar, 1978, USA)2,5 / 5
Paul Schraderin rikosdraama ei anna maailmasta valoisaa kuvaa. Autotehtaan työntekijöitä potkivat päähän niin tehdas kuin oma ammattiyhdistyskin. Niinpä kolme kaverusta (Richard Pryor, Harvey Keitel ja Yaphet Kotto) päättää ryöstää oman paikallisosaston kassan.

Osasto 291 - Detroit ei ole nautittava elokuva. En tiedä onko se ollut tarkoituskaan. Näyttelijöitä ei tästä tosin käy syyttäminen. Osasto 291 - Detroit on vanhentunut täysin eri tahtia kuin 70-luvun klassikot. Schaderin elokuva tuntuu täysin antiikkiselta, kun taas esimerkiksi Kummisedässä ja Star Warsissa on ajatonta loistoa. Elokuvan lopetus on tyyliin sopiva mutta typerä.

Perjantai 27.6.2008

Kummisetä II (The Godfather: Part II, 1974, USA)4 / 5
Kummisetä-trilogian toinen osa on yleisen arvion mukaan yksi kaikkien aikojen parhaista jatko-osista. Tärkein lisäys näyttelijäkaartiin on nuorta Vitoa esittävä Robert De Niro.

Vaikka olisin halunnut antaa toisellekin Kummisedälle viisi tähteä, en voi sitä tehdä. Robert De Niro on Vitona hyvinkin Oscarin arvoisessa kunnossa, mutta Michael Corleonen (Al Pacino) edesottamuksia kuvaava tarina ei ole yhtä vahva kuin ensimmäisen osan juoni. Elokuvan rakenne ei ole yhtä toimiva kuin alkuperäisen. Ongelmana ei ole niinkään hyppely eri aikakausien välillä, vaan se, etteivät Michaelin puuhat ole samalla tasolla kuin ensimmäisen osan tapahtumat. Hyvä, taiten tehty mafiaelokuva toinenkin osa tietysti on.

Lauantai 28.6.2008

The Fifth Element - puuttuva tekijä (The Fifth Element, 1997, Ranska)3,5 / 5
Luc Bessonin humoristisessa tieteisseikkailussa tulevaisuuden taksikuski Korben Dallas (Bruce Willis) joutuu pelastamaan maailman, jota uhkaa äärimmäinen paha. Apuaan tarjoavat täydellinen olento Leeloo (Milla Jovovich), pappi Vito Cornelius (Ian Holm) ja sukkelasanainen radiojuontaja Ruby Rhod (Chris Tucker).

Viides elementti on nokkelaa, vauhdikasta scifiä, jonka pääosaa esittää Bruce Willis. Toisin sanoen, kyllä Ranskassakin osataan tehdä viihdettä. Elokuvan visuaalinen ilme toi pakostakin mieleen parin vuoden takaisen Linnunradan käsikirja liftareille -filmatisoinnin. Huumorissakin on ehkä hiven samaa.

Viikko 27 - alkuun

Maanantai 30.6.2008

Wimbledon (Wimbledon, 2004, Iso-Britannia/Ranska)3 / 5
Richard Loncrainen romanttisen urheiludraaman näyttämönä on Wimbledonin tennispyhättö. Luotettava sivuosanäyttelijä Paul Bettany pääsee vaihteeksi päärooliin. Bettany on Peter Colt, uraansa lopetteleva ammattilainen, joka on valahtanut ranking-listalla 100 parhaan joukosta. Uutta pontta antaa nuori amerikkalainen Lizzie Bradbury (Kirsten Dunst).

Kevyt ja jouheva tenniselokuva ei ole tutkielma lajin hienouksista, vaan melko tavanomainen mailapeliteemainen romanttinen komedia. Pelikohtaukset eivät myöskään loista realismillaan, mutta Bettanyn ja Dunstin sanailua jaksaa kuunnella pahemmin haukottelematta. Bettany oli sitä paitsi satavarmasti parempi valinta Peter Coltiksi kuin alun perin rooliin kaavailta Hugh Grant. Arvosanan suhteen olin jälleen kerran aivan rajoilla ja päädyin lopulta ylempään vaihtoehtoon.

Kesäkuu 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 13
Arvosanojen keskiarvo: 3,23 / 5
Paras elokuva: Kummisetä (The Godfather, 1972, USA)5 / 5
Huonoin elokuva: Avaruustaistelija - seikkailuja kielletyllä vyöhykkeellä (Spacehunter: Adventures in the Forbidden Zone, 1983, USA)1,5 / 5

Viikko 28 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 28.

Viikko 29 - alkuun

Sunnuntai 20.7.2008

Hyvät, pahat ja rumat (Il buono, il brutto, il cattivo, 1966, Italia/Espanja)4,5 / 5
Varusmiespalveluksen vuoksi minulla on nykyään hyvin vähän aikaa katsoa elokuvia, ja vielä vähemmän aikaa kirjoittaa niistä. Yritän kuitenkin edelleenkin muistaa kirjoittaa ylös lyhyet arviot jokaisesta elokuvasta, jonka ehdin tarkastamaan. Sergio Leonen Dollari-trilogian päätösosassa pyssysankarit Hyvä (Clint Eastwood), Paha (Lee Van Cleef) sekä Ruma (Eli Wallach) tekevät yhteistyötä ja huijaavat toisiaan päästäkseen käsiksi Etelävaltioiden kulta-aarteeseen.

Hyvät, pahat ja rumat on taattua Leone-laatua, ja epäilemättä tyylillisesti ja teknisesti jalostunein trilogian teoksista. Tutut elementit kuten Ennio Morriconen mainio musiikki eivät petä tälläkään kertaa. Leonen parhaaksi jää kuitenkin tämänkin jälkeen pari vuotta tuoreempi teos, Huuliharppukostaja.

Sunnuntai 20.7.2008

Linnunradan käsikirja liftareille (The Hitchhiker's Guide to the Galaxy, 2005, USA/Iso-Britannia)3 / 5
Douglas Adamsin kirjoihin - nimen omaan monikossa, ei siis vain ensimmäiseen osaan - perustuvan elokuvan pääosia näyttelevät Martin Freeman, Mos Def, Sam Rockwell, Zooey Deschanel ja Alan Rickman.

Vuonna 2005 kirjoittamani arvostelun pointit ovat edelleen kohdallaan. Lisähuomiona Stephen "Jeeves" Fryn kerronta on erinomaista.

Viikko 30 - alkuun

Perjantai 25.7.2008

Ice Age - jäätikön sankarit (Ice Age, 2002, USA)2,5 / 5
Lomakuljetuksen aikana bussin videoissa pyöri animaatio Ice Age, jossa mammutti, laiskiainen ja sapelihammastiikeri seikkailevat jäätiköllä.

Vaikka olisinkin ehkä arvostanut enemmän alkukielistä versiota, myös dubattu versio täytti tehtävänsä eli teki istuskelun hieman siedettävämmäksi ainakin varsin lyhyen kestonsa ajaksi.

Viikko 31 - alkuun

Heinäkuu 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 3
Arvosanojen keskiarvo: 3,50 / 5
Paras elokuva: Hyvät, pahat ja rumat (Il buono, il brutto, il cattivo, 1966, Italia/Espanja)4,5 / 5
Huonoin elokuva: Ice Age - jäätikön sankarit (Ice Age, 2002, USA)2,5 / 5

Lauantai 2.8.2008

Vain muutaman dollarin tähden (Per qualche dollaro in più, 1965, Italia/Espanja/Länsi-Saksa/Monaco)4,5 / 5
Clint Eastwood ja Lee Van Cleef näyttelivät pääosia myös Dollari-trilogian keskimmäisessä osassa. Nimetön palkkionmetsästäjä (Eastwood) ja kollegansa Douglas Mortimer (Van Cleef) ovat pahamaineisen El Indion (Gian Maria Volonté) jäljillä.

Vain muutaman dollarin tähden on katsomistani neljästä Leonen elokuvasta niukasti huonoin.

Jotakin Leonen taitoja kohtaan tuntemastani arvostuksesta kertonee se, että tämä heikoin lenkkikin saa arvosanaksi neljä ja puoli tähteä.

Viikko 32 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 32.

Viikko 33 - alkuun

Lauantai 16.8.2008

Arnold ampuu kovilla (See Arnold Run, 2005, USA)2,5 / 5
Arnold Schwarzeneggerin poikkeuksellinen elämä tarjoaisi hyvää materiaalia vaikka puoleen tusinaan elokuvaan. James B. Rogersin TV-filmi keskittyy toimintatähden vaalikampanjaan ja taisteluun kuvernöörin paikasta. Poliitikko-Schwarzeneggeriä näyttelee tuttu saksalaistähti Jürgen Prochnow, nuorempana ja lihaksikkaampana versiona poseeraa Arnoldin jalanjälkiä tosielämässä kulkeva Roland Kickinger.

Arnold ampuu kovilla on rakenteeltaan heppoinen, mutta silti kiinnostava elämäkertaelokuva, jota on kuitenkin vaikea ottaa vakavasti. Itseeni pilke silmäkulmassa -tyyli upposi kohtuullisen hyvin, mutta kokonaisuus jää silti hieman pikkunätiksi ja näpräileväksi. Prochnow ei hyvästä yrityksestä huolimatta ehkä ole osuvin valinta Kuvernaattoriksi.

Sivuhuomiona mainittakoon, että samaa roolia esittävillä näyttelijöillä on tällä kertaa harvinaisen paljon pituuseroa: Prochnow on 183-senttinen, kun taas Kickinger on 196 senttiä pitkä. Eron huomaa selvästi hypittäessä ajasta toiseen, mutta kyllähän todellisenkin Schwarzeneggerin ulkomuoto on vuosien vieriessä muuttunut dramaattisesti.

Viikko 34 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 34.

Viikko 35 - alkuun

Lauantai 30.8.2008

Väkivallan vihollinen (Death Wish, 1974, USA)2,5 / 5
Paul Kersey (Charles Bronson) saa tarpeekseen väkivallasta ja ajautuu kostoretkelle Michael Winnerin ohjaamassa kulttipaukuttelussa.

Odotin enemmänkin suoraa toimintaa. Väkivallan vihollinen on yllättävän vakavamielisellä otteella tehty asepropagandafilmi. Ruumiitten määrä nousee kunnon lukemiin vasta jatko-osissa, mikä on sääli, sillä oikeaksi elokuvaksi Brian Garfieldin kirjan filmatisointi on tyhmä ja vanhanaikainen. Charles Bronson on kuitenkin melkoinen äijä.

Lauantai 30.8.2008

Voi veljet, missä lienet? (O Brother, Where Art Thou?, 2000, USA/Iso-Britannia/Ranska)4 / 5
Ethan ja Joel Coenin käsikirjoittama sekä ohjaama komedia kertoo kolmen vankikarkurin (George Clooney, John Turturro, Tim Blake Nelson) pakomatkasta ja harharetkistä 30-luvun Mississippissä. Taustalla soi perinteinen amerikkalainen musiikki.

Seepiasävyiset kuvat ovat kauniita, hahmot omintakeisia ja hauskoja. George Clooney on nappivalinta sujuvasanaisen ja keikarimaisen Ulysses Everett McGillin rooliin. Vaikka elokuva ei varsinaisesti musikaali olekaan, ääniraitaan on selvästi panostettu keskimääräistä enemmän, eikä tuloksetta. Homeroksen Odysseiaan pohjautuva kuvaus etelän elämänmenosta on viihdyttävä ja tyylikäs elokuva, joka ei varmasti huku harmaaseen massaan.

Elokuu 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 4
Arvosanojen keskiarvo: 3,38 / 5
Paras elokuva: Vain muutaman dollarin tähden (Per qualche dollaro in più, 1965, Italia/Espanja/Länsi-Saksa/Monaco)4,5 / 5
Huonoin elokuva: Väkivallan vihollinen (Death Wish, 1974, USA)2,5 / 5

Viikko 36 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 36.

Viikko 37 - alkuun

Lauantai 13.9.2008

Spy Hard - lupa läikyttää (Spy Hard, 1996, USA)2 / 5
Rick Friedbergin ohjaama komedia, jossa Leslie Nielsenin esittämä agentti Dick Steele yrittää pelastaa maailman pahalta kenraali Rancorilta (Andy "Matlock" Griffith), yrittää yhdistää ZAZ-trion ja Mies ja alaston ase -sarjan henkeä agenttiparodiaan.

Vaikka elokuvalla onkin hyvät hetkensä ("I'm an unarmed man!"), pääosa vitseistä on hieman väsyneitä. Viittauksia Pulp Fictionin ja Jurassic Parkin kaltaisiin menestyselokuviin on runsain mitoin ja pari hupaisaa cameota löytyy. Kyllä Spy Hardin ihan mielellään katsoo, mutta Airplanen tai edes ensimmäisen Mies ja alaston ase -filmin tasoista tykitystä on turha odottaa.

Viikko 38 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 38.

Viikko 39 - alkuun

Lauantai 27.9.2008

Yksi silta liikaa (A Bridge Too Far, 1977, USA/Iso-Britannia)3,5 / 5
Epäonnisesta operaatio Market Gardenista kertovan, Richard Attenborough'n ohjaaman sotaspektaakkelin näyttelijäkaarti hakee vertaistaan: mukana ovat mm. James Caan, Dirk Bogarde, Sean Connery, Anthony Hopkins, Robert Redford, Gene Hackman, Ryan O'Neal, Michael Caine, Laurence Olivier, Maximilian Schell ja Elliott Gould. Ainoaa kohtuullisen tärkeää naisroolia näyttelee Liv Ullmann.

Yksi siltaa liikaa keskittyy rivimiesten toveruuden ja sankaruuden sijaan päällystön edesottamuksiin. Upseerihahmoja on melko paljon, eikä kaikkiin ehditä tarkemmin syventyä. Monessa suhteessa ansiokas sotaeepos uhkaa lipsua hieman herrasmiesten veikeän puuhastelun tasolle - mikä lienee tarkoituskin - mutta toki elokuvaan mahtuu myös hitunen ruohonjuuritason sotimista. Ulkoiset ansiot, karismaattiset näyttelijät sekä hieman poikkeava, liittoutuneitakin kritisoiva näkökulma tekevät Attenborough'n teoksesta merkittävän, joskaan ei täydellisen sotaelokuvan.

Sunnuntai 28.9.2008

Yön ritari (The Dark Knight, 2008, USA)4 / 5
Sunnuntaina ehdin käydä katsomassa Christopher Nolanin ylistetyn ja hehkutetun toisen Batman-elokuvan, jossa viittasankari (Christian Bale) saa vastaansa edesmenneen Heath Ledgerin tulkitseman sekopäärikollisen Jokerin. Odotukseni olivat hivenen ristiriitaiset - arvelin elokuvan saaneen ylimääräisiä kehuja Ledgerin kohtalon vuoksi, mutta toisaalta jo Batman Begins oli sen verran vaikuttavaa jälkeä, että Yön ritarilta saattoi odottaa paljon.

Yön ritari ei suinkaan ole kaikkien aikojen paras elokuva, ei edes kolmanneksi paras. Se on kuitenkin edeltäjänsä ja Sin Cityn ohella sarjakuvaelokuvien ylintä eliittiä. Ledger-lisää arvioissa on jonkin verran, mutta onneksi ei kovin paljoa - Ledgerin Jokeri kun tosiaan on sekopäisen karmiva. Aaron Eckhart on lähes yhtä vakuuttava Harvey Dentinä, ja Bale pitää Beginsistä tutun tasonsa. Elokuvan vahvuudet ovat hahmoissa, miljöössä ja tunnelmassa. Pahin ongelma lienee se, että elokuvan perusjuoni ei ole mitenkään poikkeuksellisen hyvä. Myös Maggie Gyllenhaal ja hieman teennäinen kolmiodraama jättävät toivomisen varaa.

Viikko 40 - alkuun

Syyskuu 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 3
Arvosanojen keskiarvo: 3,17 / 5
Paras elokuva: Yön ritari (The Dark Knight, 2008, USA)4 / 5
Huonoin elokuva: Spy Hard - lupa läikyttää (Spy Hard, 1996, USA)2 / 5

En katsonut elokuvia viikolla 40.

Viikko 41 - alkuun

Perjantai 10.10.2008

Stealth - näkymätön uhka (Stealth, 2005, USA)1,5 / 5
Rob Cohenin (xXx, Hurjapäät) vauhdikas lentoseikkailu Stealth sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa huippupilotit Gannon (Josh Lucas), Wade (Jessica Biel) ja Purcell (Jamie Foxx) saavat lentueeseensa kehityksen huippua edustavan miehittämättömän koneen (äänenä Pako-sarjan tähti Wentworth Miller).

Stealth on sisällötön, CGI-tehosteita kyllästymiseen asti tykittävä toimintarymistely, joka on kuorrutettu epätasaisella mutta yhdentekevällä musiikilla. Realismista mennään sen verran kauas, ettei aivotonta popcorn-tieteishölmöilyä erehdy missään vaiheessa ottamaan liian vakavasti. Ei ole ihme, ettei ajanvieteleffaksi soveltuva, mutta täysin unohdettava Stealth pärjännyt lippuluukuilla.

Viikko 42 - alkuun

Perjantai 17.10.2008

Kill Bill: Vol. 2 (Kill Bill: Vol. 2, 2004, USA)4 / 5
Lomakuljetuksessa tarjolla oli tällä kertaa toinen osa Tarantinon Kill Bill -kostoeepoksesta, jonka arvioin viikolla 41/2007.

Silloinen arvioni osui täsmälleen oikeaan, joten en turhaan toista itseäni.

Viikko 43 - alkuun

Sunnuntai 26.10.2008

Länsirintamalta ei mitään uutta (All Quiet on the Western Front, 1979, USA/Iso-Britannia)3 / 5
Delbert Mannin ohjaamassa versiossa Erich Maria Remarquen sodanvastaisesta romaanista näyttelevät mm. Richard Thomas, Ernest Borgnine, Donald "Ernst Stavro Blofeld" Pleasence sekä Ian Holm.

Remarquen karu kuvaus sodasta ja sen vaikutuksesta sotilaiden mieleen ei ole hauska tai viihdyttävä, ei kirjana eikä elokuvana. Klassikkotarina ja näyttelijäsuoritukset kannattelevat elokuvaa, ja kokonaisuus jää plussan puolelle. DVD-version suomennoksessa minua häiritsi Ian Holmin hahmon, alikersantti (Unteroffizier, Corporal) Himmelstossin arvon virheellinen kääntäminen korpraaliksi, joka taas olisi saksaksi Gefreiter ja englanniksi Private First Class tai Lance Corporal.

Lokakuu 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 3
Arvosanojen keskiarvo: 2,83 / 5
Paras elokuva: Kill Bill: Vol. 2 (Kill Bill: Vol. 2, 2004, USA)4 / 5
Huonoin elokuva: Stealth - näkymätön uhka (Stealth, 2005, USA)1,5 / 5

Viikko 44 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 44.

Viikko 45 - alkuun

Lauantai 8.11.2008

Tunteet solmussa (Breaking Up, 1997, USA)1,5 / 5
Russell Crowe ja Salma Hayek näyttelevät kuin toisilleen luotua paria, jonka suhde ei vain jostain syystä toimi.

Elokuva on yksinkertaisesti tylsä. Crowen ja Hayekin hahmot riitelevät ja sopivat koko elokuvan ajan, mutta sanan säilä ei ole tarpeeksi terävä eivätkä kemiat sovi yhteen. Molemmat päähenkilöt vaikuttavat turhan häiriintyneiltä, ja varsinkin Crowe on harvinaisen laimea roolissaan.

Sunnuntai 9.11.2008

Divorce - avioero ranskalaisittain (Le Divorce, 2003, Ranska/USA)2 / 5
Amerikkalaisten ja ranskalaisten kulttuurierot korostuvat James Ivoryn draamakomediassa, jossa Isabel (Kate Hudson) saapuu kyläilemään ranskalaismiehen kanssa avioituneen siskonsa Roxeannen (Naomi Watts) luona. Kuten nimestä voi arvata, pian ollaan keskellä avioerotaistelua.

Avioero ranskalaisittain on hämmentävä elokuva. Tapahtumat soljuvat eteenpäin ja koko elokuvan ajan miettii, mikä nyt on pointtina. Kohtaukset eivät tunnu erityisen tärkeiltä, vaan koko elokuva on yhtä täytehöttöä. Välillä sentään naureskellaan sille, kuinka tyhmiä ranskalaiset tavat ja lait ovat.

Viikko 46 - alkuun

Keskiviikko 12.11.2008

Identtiset kaksoset (Twins, 1988, USA)2,5 / 5
Arnold Schwarzenegger ja Danny DeVito esittävät kaksoisveljeksiä Ivan Reitmanin kasarikomediassa.

Schwarzenegger ja DeVito lukeutuvat siihen näyttelijäjoukkoon, jonka jokainen rooli on silkkaa komediaa, oli elokuva sitten tarkoitettu vakavaksi tai ei. Reitmanin kevyt hupailu nojaakin vahvasti pääosanäyttelijöidensä persoonien varaan. Ilman Schwarzeneggeriä tai DeVitoa Identtiset kaksoset olisi ollut tylsä elokuva.

Perjantai 14.11.2008

Terminator 3: Koneiden kapina (Terminator 3: Rise of the Machines, 2003, USA/Saksa/Iso-Britannia)2,5 / 5
Nelonen yritti hyötyä Sarah Connorin aikakirjojen luomasta nosteesta lähettämällä kolmannen Terminator-elokuvan perjantai-iltana.

Viimeksi katsoin elokuvan viikolla 9/2007, eikä minulla ole mitään uutta sanottavaa.

Lauantai 15.11.2008

Elä ja anna toisten kuolla (Live and Let Die, 1973, Iso-Britannia)3 / 5
Roger Mooren debyytti-Bondissa salainen agentti 007 seikkailee mm. kuvitteellisessa San Moniquen banaanivaltiossa. Tarot-korteista ennustavaa Solitairea esittää Jane Seymour.

Moore on heti kotonaan Bondin roolissa, vaikka eroja Conneryyn onkin. Elokuvasta tekee poikkeuksellisen yliluonnollisuus, josta ei löydy viitteitä missään muussa sarjan osassa. Takaa-ajokohtaus on ylipitkä eikä siinä ole tarpeeksi vaaran tuntua, vauhtia ja huumoria kylläkin riittää.

Viikko 47 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 47.

Viikko 48 - alkuun

Lauantai 29.11.2008

Jurassic Park III (Jurassic Park III, 2001, USA)1,5 / 5
Sam Neill palaa tohtori Alan Grantin rooliin dinoseikkailun toisessa jatko-osassa. Esihistoriallisella saarella seikkailevat myös William H. Macy, Téa Leoni, Alessandro Nivola sekä Trevor Morgan.

Jurassic Park III on erittäin hätäisen ja kiireisen oloinen elokuva. Hyvin lyhyen pohjustuksen jälkeen koko elokuva on päätöntä säntäilyä liskojen lomassa. Korni dialogi on yksinkertaista ja kulunutta. Käsikirjoitus tuntuu vain tekosyyltä saurusten ja toimintakohtausten vyörylle, eivätkä näyttelijätkään pysty vakavasti otettavaan työskentelyyn. Kokonaisuus tuntuu lähinnä vitsiltä, johon uhrattiin aivan liikaa aikaa ja rahaa.

Marraskuu 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 6
Arvosanojen keskiarvo: 2,17 / 5
Paras elokuva: Elä ja anna toisten kuolla (Live and Let Die, 1973, Iso-Britannia)3 / 5
Huonoin elokuva: Jurassic Park III (Jurassic Park III, 2001, USA)1,5 / 5

Viikko 49 - alkuun

Lauantai 6.12.2008

Etulinjan edessä (Framom främsta linjen, 2004, Suomi)3 / 5
Itsenäisyyspäivän sotaelokuvana katsoin tänä vuonna Åke Lindmanin Tali-Ihantala 1944:ää edeltäneen projektin, joka kertoo suomenruotsalaisen jalkaväkirykmentti 61:n vaiheista jatkosodassa.

Etulinjan edessä taistelevat sotilaat ovat erittäin ihanteellisia - sankarillisia, uhrautuvaisia, hyvätapaisia ja korkeakulttuurista kiinnostuneita. Vaikka elokuvan päähenkilöt puhuvat lähinnä ruotsia, vänrikki Harry Järv (Tobias Zilliacus) ja hänen alaisensa kelpaavat mainiosti isänmaallisiksi sankareiksi. Suomenkielisiäkään suurmiehiä ei ole unohdettu, sillä rykmenttiä komentaa Ilkka Heiskasen esittämä järkähtämätön everstiluutnantti Alpo Marttinen. Lindmanin teos ei ole mikään uusi Tuntematon sotilas, mutta Etulinjan edessä on pätevästi tehty sotaelokuva. Realistisen rosoisia hahmoja tai kriittistä historiantulkintaa arvostavat joutuvat kylläkin pettymään.

Lauantai 6.12.2008

Erittäin salainen (For Your Eyes Only, 1981, Iso-Britannia/USA)2,5 / 5
007 on kadonneen ATAC-laitteen jäljillä John Glenin talviurheiluteemaisessa Bondissa, jossa esiintyvät mm. Carole Bouquet, Lynn-Holly Johnson ja Julian Glover.

Kehnosta "Blofeld"-aloitusjaksosta huolimatta elokuva pääsee varsin hyvin vauhtiin. Eri urheilulajit tuovat huumoria ja vaihtelua, mutta esimerkiksi jääkiekkotappelu-osiossa mennään jo turhan naurettavalle tasolle. Sävy olisi saanut olla hivenen vakavampi. Erittäin salaisessa on monia hyviä elementtejä, mutta kokonaisuus on epätasapainoinen.

Sunnuntai 7.12.2008

Redemption (Redemption: The Stan Tookie Williams Story, 2004, USA)3 / 5
Kuolemaantuomitusta, vankilassa tekojaan katumaan ryhtyneestä - ja sittemmin teloitetusta - jengipomo Stanley "Tookie" Williamsista kertovan elokuvan pääosaa esittää Jamie Foxx. Lynn Whitfield on häntä maailmanparannustyössä avustava toimittajakirjailija Barbara Becnel.

Elokuva yrittää ymmärtää pahaa, ja onnistuu siinä melkoisen hyvin - ehkäpä liiankin hyvin. Williams, joka oli melkoisen kyseenalainen hahmo, kun tuntuu hieman liikaakin olosuhteiden uhrilta. Vaikka parempiakin vankilaelokuvia löytyy - sekä tositapahtumiin pohjaavia että täysin fiktiivisiä - Redemption on katsomisen arvoinen elokuva, jolla on kuulemisen arvoinen sanoma.

Viikko 50 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 50.

Viikko 51 - alkuun

Perjantai 19.12.2008

The Rock - paluu helvettiin (The Rock, 1996, USA)4 / 5
Katkeroitunut kenraali Hummel (Ed Harris) varastaa joukkotuhoaseita ja linnoittautuu Alcatrazin vankilasaarelle Michael Bayn intensiivisessä trillerissä. Hermokaasurakettien vaarattomaksi tekemiseen tarvitaan kenttätyöhön tottumatonta kemiallisten aseiden eksperttiä, tohtori Stanley Goodspeediä (Nicolas Cage). Asiantuntija-apuaan tarjoaa myös legendaarisen vankilan entinen asukki John Mason (Sean Connery).

Dialogi on A-luokkaa ja näppärä, aina ajankohtainen juoni tarjoaa mainiot lähtökohdat. The Rockissa on vauhdin ja vaaran tunnetta sekä mallikasta toimintaa genren vaatimalla tavalla, mutta massasta erottuvan elokuvan siitä tekevät vasta Ed Harrisin ja Sean Conneryn monisyiset hahmot sekä hienot roolityöt. Nicolas Cagenkaan suorituksessa ei ole liialti moitteen sijaa, mutta hän jää silti hieman kahden muun tähden varjoon.

Perjantai 19.12.2008

Vaarallinen tehtävä II (Mission: Impossible II, 2000, USA/Saksa)2 / 5
John Woo ohjasi jatko-osan Brian De Palman vauhtiseikkailulle. Ethan Hunt (Tom Cruise) jahtaa nyt vaarallista virusta. Cruisen lisäksi elokuvaa tähdittävät Thandie Newton, Dougray Scott, Ving Rhames ja Brendan Gleeson. Myös Anthony Hopkinsilla on pieni rooli.

Elokuva kompastuu karmeaan, kuluneeseen ja yllätyksettömään juoneensa. Räjähdyksiä ja luotisadetta kyllä riittää, mutta substanssin määrä on olematon.

Viikko 52 - alkuun

Torstai 25.12.2008

Star Wars: Episodi III - Sithin kosto (Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith, 2005, USA)4,5 / 5
Päiväkirjoistani löytyy MTV3:n joulupäivänä esittämästä Star Wars -elokuvasta jo neljä aiempaa merkintää, joista uusinkin on tosin jo yli kaksi vuotta vanha. Vuonna 2005 valmistuneessa, George Lucasin ohjaamassa kolmannessa episodissa eletään Kloonisotien ratkaisuhetkiä. Pääosia esittävät mm. Ewan McGregor, Hayden Christensen, Natalie Portman ja Ian McDiarmid.

Elokuvahan on edelleenkin sangen oivallinen.

Torstai 25.12.2008

Tulimyrsky (Backdraft, 1991, USA)3 / 5
Ron Howardin palomieselokuvassa huonoissa väleissä olevat veljekset Brian (William Baldwin) ja Stephen (Kurt Russell) sammuttavat paloja, joiden syttymissyytä tutkii tarkastaja Rimgale (Robert De Niro).

Palomiehistä tehdään perinteiseen amerikkalaiseen tapaan suuria sankareita. Ilahduttavaa Tulimyrskyssä on se, ettei se ole kliseinen katastrofielokuva, vaan lähinnä draaman ja rikostrillerin kombinaatio. Hahmoissa on tarpeeksi särmää ja rosoisuutta, jotta heistä jaksaa kiinnostua.

Perjantai 26.12.2008

Star Wars: Episodi II - Kloonien hyökkäys (Star Wars: Episode II - Attack of the Clones, 2002, USA)3,5 / 5
MTV3:n esitysjärjestys ei mennyt ihan kohdalleen, sillä tapaninpäivänä vuorossa oli Sithin kostoa edeltänyt Kloonien hyökkäys.

Kloonien hyökkäyksessä on kieltämättä muutamia kiusallisen nolostuttavia kohtauksia, joissa Hayden Christensen ja Natalie Portman lukevat repliikkejään kuin kesäteatteriharrastajat ensimmäisissä lavaharjoituksissa, mutta kokonaisuutena tämänkin elokuvan viehätys kestää vielä useiden katselukertojenkin jälkeen.

Lauantai 27.12.2008

Breakfast Club (The Breakfast Club, 1985, USA)3,5 / 5
John Hughesin draamakomediassa viisi erilaista stereotyyppinuorta kohtaa koko lauantain kestävässä jälki-istunnossa, jonka aikana he ehtivät avautua toisilleen monista henkilökohtaisista asioistaan. Pääosia esittävät Emilio Estevez, Molly Ringwald, Anthony Michael Hall, Judd Nelson ja Ally Sheedy.

Breakfast Club on sydämellinen, mutta ei liian lattea komedia nuoruuden vaikeuksista ja ympäristön paineista. Hughesin ohjaus kertoo myös siitä, kuinka erilaisilta vaikuttavilla ihmisillä on kuitenkin lopulta myös paljon yhteistä.

Sunnuntai 28.12.2008

Kummisetä III (The Godfather: Part III, 1990, USA)4,5 / 5
Yksi tavoitteistani vuodelle 2008 oli Kummisetä-trilogian katsominen. Tiukille meni, mutta onnistuin kuin onnistuikin. 16 vuotta Kummisetä II:n jälkeen valmistuneessa päätösosassa ikääntynyt Michael Corleone (Al Pacino) yrittää päästä mafiakuvioista eroon, mutta lainkuuliaisen liikemiehen rooliin siirtyminen ei ole helppo tehtävä. Uutta mafiososukupolvea edustaa Sonnyn poika Vincent (Andy Garcia).

Vaikka elokuvasta olisi ehkä voinut tulla vielä parempi, jos studio olisi suostunut Robert Duvallin palkkapyyntöihin, kolmaskin Kummisetä on mafiaelokuvaa parhaimmillaan. Ensikatseluiden perusteella arvostaisin sen jopa niukasti kehutumman edeltäjänsä yläpuolelle, koska rakenne pysyy tiiviimpänä. Coppolalla oli vielä 90-luvun taitteessakin hallussaan ne elementit, jotka tekivät kahdesta ensimmäisestä elokuvasta ajattomia klassikoita.

Joulukuu 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 10
Arvosanojen keskiarvo: 3,35 / 5
Paras elokuva: Kummisetä III (The Godfather: Part III, 1990, USA)4,5 / 5
Huonoin elokuva: Vaarallinen tehtävä II (Mission: Impossible II, 2000, USA/Saksa)2 / 5

Vuosi 2008

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 134
Arvosanojen keskiarvo: 3,02 / 5
Paras elokuva: Kummisetä (The Godfather, 1972, USA)5 / 5
Huonoin elokuva: Ketjureaktio (Chain Reaction, 1996, USA)1,5 / 5

Elokuvapäiväkirja vuodelta 2008 on nyt valmis. Verrattuna edellisvuoteen katsottujen leffojen määrä laski reippaasti johtuen lähinä kesällä alkaneesta varusmiespalveluksestani. 134 teoksen joukkoon mahtui kaksi minulle entuudestaan tuntematonta viiden tähden elokuvaa, ja monia muita mieleenpainuvia hetkiä. Puutetta oli lähinnä täydellisen surkeista elokuvista, sillä yksikään tuotos ei vuonna 2008 saanut minimiarvosanaa. Arvosanojen keskiarvo asettui kuukausien välisistä heitoista huolimatta lopulta sinne minne se kuuluikin, eli kolmen tähden tuntumaan.

Vaikka sainkin päättyneenä vuotena katsottua monia must see -listallani olleita klassikoita, laatutavaraa riittää katsottavaksi seuraavanakin vuonna. Elokuvapäiväkirja 09 tulee jatkamaan nyt jo kolmen ja puolen vuoden aikana tutuksi tulleella tinkimättömällä linjalla - ja luonnollisesti kaikkea entistä parempana.