Artikkelit - Elokuvat

Elokuvapäiväkirja 09

Viimeksi päivitetty: 7.1.10

Elokuvapäiväkirja - episodi V. Tinkimättömiä mielipiteitä ja viiltävää sanataidetta.

1234567891011121314151617181920212223242526

272829303132333435363738394041424344454647484950515253

Viikko 1 - alkuun

Torstai 1.1.2009

Blade Runner (Blade Runner, 1982, USA/Hong Kong)4 / 5
Vuoden ensimmäisenä elokuvana katsoin Ridley Scottin ohjaaman, Philip K. Dickin romaaniin perustuvan scifi noirin, jonka pääosaa näyttelee Harrison Ford. Lähitulevaisuuteen sijoittuvassa, tummasävyisessä maailmassa keinotekoiset ihmiskopiot, replikantit, on kielletty lailla, ja Fordin esittämä "blade runner" Deckard jahtaa Roy Battyn (Rutger Hauer) johtamaa pientä, mutta vaarallista replikanttiryhmää.

Blade Runnerin urbaani maailma on erittäin tyylikäs, kyberpunk-henkinen tulevaisuudenvisio. Ford, Hauer ja kumppanit ovat sangen oivallisessa vedossa, ja kun juoni on mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja monitulkintainen, mustankauniista elokuvasta ei voi olla pitämättä.

Perjantai 2.1.2009

6. päivä (The 6th Day, 2000, USA/Kanada)2 / 5
Roger Spottiswooden ohjaaman tieteisactionin teemoissa näkyy yhtäläisyyksiä Blade Runneriin. Tällä kertaa replikanttien sijaan lähitulevaisuudessa on kielletty kuoleman uhalla ihmiskloonit. Päähenkilö on helikopteriyrittäjä ja onnellinen perheenpää Adam Gibson (Arnold Schwarzenegger), jonka elämän suistaa raiteiltaan miljonääri Michael Druckerin (Tony Goldwyn) kanssa tehty kyydityssopimus.

6. päivä yrittää kovasti olla Philip K. Dickiä, mutta rahkeet eivät riitä. Blade Runneriin verrattuna tulevaisuus on selvästi kliinisempi, vertailukohdaksi sopii hieman paremmin Minority Report. Näiden kahden Dick-filmin ohella mieleen tulee kymmenen vuotta vanhempi Schwarzenegger-toiminta Total Recall. Ongelma on, että 6. päivä on vain heikko kaiku näistä elokuvista, ja lopputulos siksi höperöllä kloonauspelottelulla maustettua toimintahöttöä. Robert Duvall kloonaajatohtori Weirinä on elokuvan vahvin lenkki.

Sunnuntai 4.1.2009

Quantum of Solace (Quantum of Solace, 2008, Iso-Britannia/USA)3 / 5
Marc Forsterin ohjaama 22. Bond jatkaa suoraan siitä, mihin sarjaa uudistanut edeltäjä Casino Royale jäi. Daniel Craigin lisäksi valkokankaalle palaavat mm. Judi Dench, Jesper Christensen, Jeffrey Wright ja Giancarlo Giannini. Uusina vastustajina esitellään mystiseen, voimakkaaseen organisaatioon kuuluva ekointoilija Dominic Greene ja bolivialainen kenraali Medrano (Joaquín Cosio). Bond-tyttöjä esittävät Olga Kurylenko ja Gemma Arteton.

Jo elokuvan käynnistävästä takaa-ajosta selviää, että Quantum of Solace on lyhyine leikkauksineen ja hektisine toimintakohtauksineen enemmän moderni action-elokuva kuin hillityn charmantti agenttitarina. Huumori on vähissä, mutta toisaalta elokuvasta löytyy juuri ja juuri tarpeeksi 007-henkisiä kohtauksia, jotta katsoja muistaa katsovansa Bond-elokuvaa. Kaiken kaikkiaan Craigin toinen Bond on hivenen liian suoraviivainen elokuva. Craig itse on kyllä edelleen luonteva ja uskottava roolissaan, mutta Quantum of Solace ei yllä aivan samalle tasolle kuin Casino Royale. Tunnuskappalekin on melkoinen pettymys.

Viikko 2 - alkuun

Perjantai 9.1.2009

Lastentarhan kyttä (Kindergarten Cop, 1990, USA)2 / 5
Arnold Schwarzenegger näyttelee itselleen tyypillisesti kovapintaista poliisia, mutta tällä kertaa konnan (Richard Tyson) kiinni saaminen vaatii peiteroolia lastentarhaopettajana. Ivan Reitmanin komedian näyttelijäkaartiin lukeutuvat myös Penelope Ann Miller, Jericho-sarjasta tuttu Pamela Reed, Linda Hunt ja Carroll Baker.

Tämäkin Schwarzenegger-filmi on puhdasoppista höttöä. Jos lapsinäyttelijöitä jaksaa sietää, se on kelvollista ajantappomateriaalia. Tähtiä voisi olla puolikas enemmänkin, mutta harkinnan jälkeen päädyin vain kahteen.

Lauantai 10.1.2009

Oopperan kummitus (The Phantom of the Opera, 2004, USA/Iso-Britannia)3 / 5
Andrew Lloyd Webberin tuottama, hänen lavamusikaaliinsa perustuva Hollywood-versio on ties kuinka mones filmatisointi Gaston Lerouxin romaanista, jossa naamioon piiloutuva mystinen muusikkonero kiusaa pariisilaisen oopperatalon väkeä ja edistää nuoren sopraanon uraa. Ohjaajaksi Webber palkkasi Joel Schumacherin (Päämies, Batman Forever, Bad Company), pääosissa näyttelevät ja laulavat Emmy Rossum, Gerard Butler ja Patrick Wilson.

Oopperan kummitus on kaunis, värikäs ja melko hyvältä kuulostava moderni korkeiden tuotantoarvojen musikaali, jolla on sekä hauskat että koskettavat hetkensä. Arvosanan suhteen olin jälleen kahden vaiheilla, ja tälläkin kertaa pyöristys tapahtui alaspäin.

Viikko 3 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 3.

Viikko 4 - alkuun

Lauantai 24.1.2009

Uusi maailma (The New World, 2005, USA)2,5 / 5
Omalaatuisen Terrence Malickin historiallisen draaman pääosia näyttelevät Colin Farrell seikkailija John Smithinä, Q'orianka Kilcher intiaaniprinsessa Pocahontasina, Christian Bale uudisasukas John Rolfena sekä uuden maailman kauniit maisemat.

Uusi maailma on kuvaus- ja kerrontatyyleiltään kieltämättä virkistävän erikoinen. Normaalin kaavadraaman sijaan se on enemmänkin tunnelmallisen musiikin ja sisäisten monologien säestämää kuvarunoutta. Kauneuden kääntöpuolena on tosin se ylitsepääsemätön fakta, että elokuva on vähän tylsä.

Viikko 5 - alkuun

Lauantai 31.1.2009

Star Wars: Episodi V - Imperiumin vastaisku (Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back, 1980, USA)5 / 5
Katsoin MTV3:lta jo ties kuinka moneen kertaa näkemäni mestariteoksen, alkuperäisen Star Wars -trilogian keskimmäisen osan, jonka ohjasi Irvin Kershner.

Lienee helpointa vain todeta, että kaikki tarpeellinen tästä elokuvasta on jo osaltani sanottu. En ole varma, onko Imperiumin vastaisku elokuvahistorian paras filmi, mutta erittäin lähellä kaikkien aikojen ykkössijaa se on.

Lauantai 31.1.2009

Piukat paikat (Some Like It Hot, 1959, USA)4 / 5
Billy Wilderin kansaslaisille sopimattoman klassikkokomedian tähtirooleissa säteilevät Marilyn Monroe, Tony Curtis ja Jack Lemmon. Mafiamurhia todistanut muusikkokaksikko (Curtis ja Lemmon) lähtee pakomatkalle Floridan lämpöön naisorkesteriin soluttautuneena. Tämä lähtökohta johtaa luonnollisesti monenlaisiin kommelluksiin.

Piukat paikat on hauska, naseva ja aikaansa edellä. Nykyäänhän on yleisesti tunnustettu fakta, että miehet naisten vaatteissa ovat huumorin ylin muoto, mutta 50-luvun lopulla ilmapiiri oli vielä toinen. Tarinat ohjaaja Wilderin tuskastumisesta Marilyn Monroen kyvyttömyyteen muistaa yksinkertaisiakaan repliikkejä ovat myös herkullista luettavaa. Well, nobody's perfect.

Tammikuu 2009

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 8
Arvosanojen keskiarvo: 3,19 / 5
Paras elokuva: Star Wars: Episodi V - Imperiumin vastaisku (Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back, 1980, USA)5 / 5
Huonoin elokuva: 6. päivä (The 6th Day, 2000, USA/Kanada)2 / 5

Viikko 6 - alkuun

Sunnuntai 8.2.2009

Tyttö sinä olet tähti (Tyttö sinä olet tähti, 2005, Suomi)2,5 / 5
Hyvän perheen tyttö Nelli (Pamela Tola) haluaa R'n'B -tähdeksi, ja demoa väsäämään päätyy hip hop -piireissä pyörivä Sune (Samuli Vauramo). Dome Karukosken jonkin asteen menestykseksi nousseessa elokuvassa näyttelevät myös Eero Milonoff, Joonas Saartamo, Jussi Nikkilä, Elena Leeve, Mikko Kouki ja Mikko Leppilampi.

Vaikka elokuva onnistuu välttämään suomirapille ja monille kotimaisille elokuville ominaisen myötähäpeän asteen keskitasoa parempien näyttelijäsuoritusten ansiosta, Tyttö sinä olet tähti on ihmeellisen sovinnainen, särmätön ja siloiteltu. Vaikka perinteiset (järkevät) arvot kyseenalaistetaankin ja graffitien töhertelyä ihannoidaan, pääsanoman huomioon ottaen on varsin ironista, että filmistä tuli elokuvallinen vastine valmiiksi pureskellulle radiosoittokamalle.

Viikko 7 - alkuun

Maanantai 9.2.2009

Modesty Blaise - The Beginning (My Name Is Modesty: A Modesty Blaise Adventure, 2004, USA)1,5 / 5
Peter O'Donnellin sarjakuvasankarittaren varhaisista vuosista kertova My Name Is Modesty -elokuva löytyy omistamastani A Touch of Tarantino -boksista. Nimiroolia näyttelee Alexandra Staden.

Lyhyt elokuva on yhtä takaumaa. Reealiajassa tapahtuva kasinoryöstöjuoni on täytettä, oikeaa sisältöä on Modestyn kertomus lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Näyttelijöiltä - varsinkin Stadenilta - puuttuu karisma, vuoropuhelusta terä ja tarinasta kiinnostavuus. Ohjaaja Spiegelillä on pallo pahasti hukassa. My Name Is Modesty on lähinnä heikkoa TV-sarjan pilotti -tasoa.

Tiistai 10.2.2009

Grand Theft Parsons (Grand Theft Parsons, 2003, USA/Iso-Britannia)2,5 / 5
Tarantino-boksista löytyy myös muusikko Gram Parsonsin ruumiin harharetkistä kertova Grand Theft Parsons. Rooleissa mm. Johnny Knoxville, Michael Shannon, Robert Forster ja Christina Applegate, ohjauksesta vastaa David Caffrey.

Tumman huumorin säestämä road movie on parhaimmillaan keskihauska. Toisaalta, monia tylsiäkään hetkiä ei ole. Shannonin hippihahmo on ihan ok ja Knoxvillellä on omat tähtihetkensä.

Viikko 8 - alkuun

Maanantai 16.2.2009

The Boondock Saints - Etelä-Bostonin enkelit (The Boondock Saints, 1999, Kanada/USA)3,5 / 5
Irlantilaisveljekset Connor (Sean Patrick Flanery) ja Murphy (Norman Reedus) ryhtyvät listimään mafiasaastaa. Veriteoista huolimatta miesten agendalle löytyy luonnollisesti myös sympatiaa. FBI-agentti Paul Smecker (Willem Dafoe) tutkii murhia.

The Boondock Saints on verinen, mutta myös hauska ja hivenen hämmentävä vigilante-mättö.

Viikko 9 - alkuun

Lauantai 28.2.2009

Tappava ase 4 (Lethal Weapon 4, 1998, USA)2,5 / 5
Mel Gibson ja Danny Glover huomaavat vanhentuneensa neljännessä Tappava ase -rymistelyssä. Pääkaksikon lisäksi ihmiskauppateemaisen tarinan pyörteissä ovat Joe Pesci, Rene Russo, Jet Li ja Chris Rock.

Tappava ase 4 tarjoaa huumoria ja toimintaa oikeassa suhteessa siten, että vaikka elokuva ei keskitason ylle juuri nousekaan, tylsääkään ei katsojalla varmasti ole.

Helmikuu 2009

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 5
Arvosanojen keskiarvo: 2,50 / 5
Paras elokuva: The Boondock Saints - Etelä-Bostonin enkelit (The Boondock Saints, 1999, Kanada/USA)3,5 / 5
Huonoin elokuva: Modesty Blaise - The Beginning (My Name Is Modesty: A Modesty Blaise Adventure, 2004, USA)1,5 / 5

Sunnuntai 1.3.2009

Aidosti outoa (Stranger Than Fiction, 2006, USA)3,5 / 5
Uusimman Bondin ohjanneen Marc Forsterin älykkäässä komediassa säntillistä elämää viettävä verovirkailija Harold Crick (Will Ferrell) alkaa kuulla ääniä päässään, ja havaitsee pian olevansa romaanin päähenkilö. Elämän raiteilta suistamisessa auttaa myös anarkistileipuri Ana Pascal (Maggie Gyllenhaal). Kirjailija Karen Eiffeliä näyttelee britti Emma Thompson, tämän kustannustoimittajaa Pennyä Queen Latifah ja kirjallisuusprofessori Hilbertiä Dustin Hoffmann.

Aidosti outoa on sen verran nokkela, epätavallinen ja mielenkiintoinen kynäelmä, että Will Ferrell ei juuri haittaa pääroolissa. Bonusta siitä, ettei ylimääräiseen järkeilyyn ja elokuvan sisäisen logiikan selittelyyn uhrata ruutuaikaa. Visuaaliset efektit sopivat hyvin tyyliin.

Viikko 10 - alkuun

Perjantai 6.3.2009

Fight Club (Fight Club, 1999, USA/Saksa)4 / 5
Lomakuljetuksen viihdepuolesta vastasi tällä kertaa Fight Club. Pääosia tässä David Fincherin väkivaltaisessa elokuvassa näyttelevät Edward Norton ja Brad Pitt. Edellinen arvio Fight Clubista löytyy vuoden 2007 päiväkirjasta (12/2007).

Tuo edellinen arvio osui myös melko hyvin kohdalleen. Toisella katsomiskerralla mielenkiintoisinta oli havaita, miten ilmiselviä vihjeitä filmin "yllätyskäänteestä" matkan varrella tarjottiinkaan.

Lauantai 7.3.2009

The Final Cut (The Final Cut, 2004, USA/Kanada/Saksa)3 / 5
Määrittelemättömään lähitulevaisuuteen sijoittuvassa (ja jälleen hieman Philip K. Dick -henkisessä) scifi-ajatusleikissä ihmisten muistijälkiä tallennetaan implantilla, jonka avulla vainajan elämästä voidaan kätevästi koota ensimmäisen persoonan muisteluelokuva. Näiden muisteluiden leikkaamisesta vastaa ammattikunta, jolla on myös kiihkomieliset vastustajansa. Oman lapsuudentraumansa kanssa painiva leikkaaja Alan Hakman (Robin Williams) saa työssään nähdä vaarallisia asioita.

The Final Cutissa on paljon lupaavia aineksia ja vakavissa rooleissaan mainio Robin Williams. Ohjaaja-käsikirjoittaja Omar Naimilla on selkeästi älyä ja kunnianhimoa, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan ole tarpeeksi merkityksellinen. Osa elementeistä jää hieman puolitiehen, eikä Williamsin sinänsä hyvä roolikaan lopulta ole sellainen huippusuoritus kuin vaikkapa One Hour Photossa. Bonusta omaperäisestä lopusta.

Sunnuntai 8.3.2009

American History X (American History X, 1998, USA)4,5 / 5
Edward Norton oli lomakuljetusleffan tähtenä myös paluumatkalla. Kaikkien uusnatsien (todellisuudessa antirasistisessa) suosikkielokuvassa Norton näyttelee parannuksen tehnyttä skiniä, joka yrittää estää nuorempaa veljeään Dannya (Edward Furlong) toistamasta omia virheitään. Kaltaiseni Star Trek -fanin iloksi elokuvassa esiintyvät myös Avery Brooks (DS9:n Benjamin Sisko) ja Jennifer Lien (Voyagerin Kes). Muista sivuosanäyttelijöistä kannattanee mainita Elliott Gould ja Kovan onnen kundi -sarjan Ethan Suplee, jonka roolihahmo on lihava ja tyhmä natsi.

Ohjaaja Tony Kaye lähti oikeussaliin asti yrittäessään saada nimensä pois elokuvan lopputeksteistä, mutta vaikka lopullinen versio ei vastannutkaan hänen taiteellista visiotaan, olisi brittiläisen musiikkivideospesialistin ehkä kannattanut vain röyhistää rintaansa ja ottaa elokuvan ansaitsemat kehut vastaan. Lopputulos on nimittäin kovaa kamaa, kaikesta kulissien takaisesta draamasta huolimatta.

Viikko 11 - alkuun

Sunnuntai 15.3.2009

The Sentinel - Salaliitto (The Sentinel, 2006, USA)2 / 5
The Sentinelin lähtökohtaa ei voi kehua omaperäisyydestä. Presidenttiparin henkivartija, Reaganinkin pelastanut salaisen palvelun konkariagentti Pete Garrison (Michael Douglas) lavastetetaan syylliseksi salajuoneen, ja puhdistaakseen nimensä hänen on löytettävä oikea petturi. Garrisonilla on kuitenkin oikeakin salaisuus, ja perään huohottavat agentit David Breckinridge (Kiefer Sutherland) ja Jill Marin (Eva Longoria).

The Sentinel kaatuu puhkikuluneisuuteensa. Nimekkäistä näyttelijöistä ja hyvistä tuotantoarvoista huolimatta elokuvaa katsoessa on päällimmäisenä tunne siitä, että tämä on nähty ennenkin. Longorian hahmo on juonen kannalta hyödytön ja lisää vielä yhden kliseen mukaan (kenttätyön tunteva huippuagentti saa parikseen noviisin). Myyrän henkilöllisyys oli minulle päivänselvä alusta lähtien, ja motiiviksikin paljastui lopussa vielä se kaikkein ilmeisin. Parempia salaliittoelokuvia on pilvin pimein, ja jos presidentin henkivartijat kiehtovat, kannattaa katsoa ennemmin Wolfgang Petersenin ja Clint Eastwoodin Tulilinjalla (8/2008).

Viikko 12 - alkuun

Tiistai 17.3.2009

Donnie Darko (Donnie Darko, 2001, USA)4 / 5
Richard Kellyn omaperäisessä, sekavan ensivaikutelman antavassa tieteismysteerissä moniongelmainen teini Donnie (Jake Gyllenhaal) näkee asioita, joita muut eivät näe. Yksi näistä asioista on Frank-niminen jänis, joka yllyttää Donnieta rikoksiin.

Donnie Darko on palapeli. Katsoja haastetaan ajattelemaan, ja aluksi satunnaisilta vaikuttavat kohtaukset tai yksityiskohdat saavatkin uusia merkityksiä. Gyllenhaal onnistuu pääroolissa hyvin ja tapahtumakenttänä toimivaa lähiömiljöötä kansoittavat mainiot sivuhahmot. Lisäksi elokuvan soundtrack on ylivoimaisesti paras tänä vuonna kuulemistani.

Perjantai 20.3.2009

Scary Movie (Scary Movie, 2000, USA)2 / 5
Lukuisia jatko-osia poikineen Scary Movie -parodian pilkan kohteena on jos jonkinlaista elokuvaa, joskin selkeimpinä innoituksen lähteinä toiminevat Scream ja I Know What You Did Last Summer, joita en ole nähnyt. Sarjamurhaajan vainoamina tyhminä teineinä nähdään Anna Faris, Jon Abrahams, Regina Hall, Marlon Wayans, Shannon Elizabeth ja Cheri Oteri.

Scary Moviessa on kieltämättä hyviäkin, parhaimmillaan jopa ZAZ-henkisiä gageja. Myös viittauksia muihin elokuviin on niin tiheään, ettei kaikkia ehdi laskea. Omasta mielestäni Scary Movie 3 - jonka sitten ohjasikin jo David Zucker - oli kuitenkin alkuperäistä hauskempi, johtuen ehkä siitä että sen lähdemateriaali oli minulle huomattavasti tutumpaa.

Viikko 13 - alkuun

Perjantai 27.3.2009

Scary Movie 2 (Scary Movie 2, 2001, USA)1,5 / 5
Scary Movie 2 on luonnollisesti edellisen jatko-osa, ja pääosin saman tiimin käsialaa. Tällä kertaa Anna Faris ja kumppanit houkutellaan syrjäiseen taloon, jossa asustelee aave.

Tämäkin komedia menettelee perjantai-illan viihteenä, mutta olisin toivonut painopisteen siirtyvän enemmän nokkeliin viittauksiin ja metahuumoriin.

Viikko 14 - alkuun

Maaliskuu 2009

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 8
Arvosanojen keskiarvo: 3,06 / 5
Paras elokuva: American History X (American History X, 1998, USA)4,5 / 5
Huonoin elokuva: Scary Movie 2 (Scary Movie 2, 2001, USA)1,5 / 5

Perjantai 3.4.2009

Scary Movie 3 (Scary Movie 3, 2003, USA/Kanada)3 / 5
Sarjan kolmas osa parodioi lähinnä The Ringiä ja Signsia, mutta myös Matrixeja ja Eminemin elämäkertaelokuvaa 8 Mileä.

Kehuin kolmatta osaa jo kaksi viikkoa sitten ensimmäisen Scary Movien yhteydessä. Uusintakatselunkin jälkeen on totta, että Scary Movie 3:n huumori on korkeatasoisempaa kuin aikaisemmissa osissa, ja haluan edelleen uskoa tämän olevan David Zuckerin ansiota. Arvosanan suhteen olin tosin hieman epävarma, tähdenpuolikasta alempikaan arvio ei olisi suuri vääryys.

Sunnuntai 5.4.2009

Silmänkääntäjä (The Illusionist, 2006, Tšekin tasavalta/USA)3,5 / 5
Silmänkääntäjä Eisenheim (Edward Norton) taikoo 1900-luvun taitteen Wienissä. Herttuatar von Teschen (Jessica Biel) on innoissaan, kruununprinssi Leopold (Rufus Sewell, mm. Dark City) ei lainkaan. Eisenheimin toimia ja hieman muutakin joutuu tutkimaan kiivaan monarkin luottomies, tarkastaja Uhl (Paul Giamatti).

Olen aina arvostanut tyylillisesti omaperäisiä mutta yhtenäisiä, perusidealleen uskollisia elokuvia. Silmänkääntäjän tummat seepiasävyt, Eisenheimin illuusiot ja (totuuden nimissä ei kovinkaan yllättävä) "mikään ei ole sitä miltä näyttää" -juonikuvio luovat salamyhkäisen ja kiehtovan, menneen ajan mystiikkaa pursuavan elokuvamaailman. Paul Giamatti on näyttelijöistä paras.

Viikko 15 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 15.

Viikko 16 - alkuun

Perjantai 17.4.2009

Scary Movie 4 (Scary Movie 4, 2006, USA)2 / 5
Scary Movie -komediasarjan viimeisin osa hupailee mm. Maailmojen sodan, Saw'n ja Villagen kustannuksella. Anna Farisin ohella päärooleihin palkattiin tällä kertaa Craig Bierko, Regina Hall, Bill Pullman ja Leslie Nielsen. Julkkiskiintiötä täyttämään kutsuttiin Dr. Phil ja Shaquille O'Neal.

Vetovastuun siirtyminen halpaan huumoriin mieltyneiltä Wayansin veljeksiltä David Zuckerille johti siihen, että kolmas osa oli sarjan ylivoimaisesti älykkäin (kaikki on niin suhteellista) ja paras elokuva. Neljäskin osa jatkaa onneksi pääosin Zucker-linjalla. Huumorin terä on kuitenkin parissa vuodessa tylsynyt merkillepantavasti.

Perjantai 17.4.2009

Phone Booth (Phone Booth, 2002, USA)3,5 / 5
Larry Cohenin kirjoittamassa ja Joel Schumacherin ohjaamassa trillerissä Stuart Shepard (Colin Farrell) joutuu sadistisen tarkka-ampujan piinaamaksi vastattuaan yleisöpuhelimeen. Rooleissa myös Forest Whitaker, Radha Mitchell, Katie Holmes ja Kiefer Sutherland.

Phone Booth on lyhyen ytimekäs, idealtaan yksinkertainen ja toteutukseltaan ammattimainen jännityselokuva. Virkistäväksi poikkeukseksi Phone Boothin tekee se, että muodikkaan megalomaanisten salaliittoteoriarymistelyn joukossa se erottuu pienimuotoisena, maanläheisenä ja silti tappavan jännittävänä elokuvana. Negatiivista palautetta ansaitsee lähinnä lopun väsynyt "yllättävä" käänne.

Sunnuntai 19.4.2009

Valamiesten ratkaisu (12 Angry Men, 1957, USA)4 / 5
Sidney Lumet'n versio Valamiesten ratkaisusta kuuluu lakielokuvien perusteoksiin. Nimensä mukaisesti se keskittyy täysin valamiehistön toimintaan yksinkertaiselta vaikuttaneessa murhajutussa, jossa valamies numero 8 (Henry Fonda) näkee kuitenkin epäselvyyksiä.

Valamiesten ratkaisu sijoittuu juryn kokoontumishuoneeseen, jossa 12 hyvin erilaista miestä keskustelee, argumentoi, väittelee ja riitelee saadakseen aikaan yksimielisen tuomion. Tällaisella elokuvalla ei ole mitään annettavaa, elleivät näyttelijät ole tehtäviensä tasalla. Henry Fondan johdolla esiintyjät antavat kuitenkin käsikirjoitukselle sen ansaitseman tunnelatauksen ja jännitteen. Ohjaaja Lumet rakentaa taitavasti klaustrofobista tunnelmaa.

Viikko 17 - alkuun

Maanantai 20.4.2009

Todistaja (Witness for the Prosecution, 1957, USA)3,5 / 5
Billy Wilderin ohjaamassa, niin ikään 50-luvulta peräisin olevassa oikeussalidraamaklassikossa Charles Laughton näyttelee terveysongelmista kärsivää vanhaa lakimiestaituria Sir Wilfrid Robartsia, joka saa asiakkaakseen murhasta syytetyn Leonard Volen (Tyrone Power), jonka saksalaisvaimolla (Marlene Dietrich) on oikeudenkäynnissä yhtä sun toista mielenkiintoista kerrottavaa.

Agatha Christien kirjoittama näppärä murhamysteerinäytelmä toimii valkokankaallakin mallikelpoisesti. Jännitystä, yllätyksiä ja huumoriakin elokuvassa riittää, mutta minua häiritsi varsinkin Powerin ja jossain määrin myös Dietrichin ylinäyttely.

Tiistai 21.4.2009

Ja oikeutta kaikille (...And Justice for All, 1979, USA)3 / 5
USA:n Pledge of Allegiancesta eli lippuvalasta nimensä napanneessa Norman Jewisonin elokuvassa peilataan amerikkalaisen lakimiesprofession ja oikeuskulttuurin mädänneisyyttä. Rehellinen lakimies Arthur Kirkland (Al Pacino) joutuu tiukan paikan eteen, kun hänet pakotetaan puolustamaan vihaamaansa tuomaria (John Forsythe).

Elokuva on sanomaltaan ja näkökulmaltaan liian yksipuolinen, mikä aiheuttaa tylsistymistä. Monista hyvistä osasista huolimatta Al Pacino on kuitenkin selkeästi suurin syy katsoa tämä elokuva. Hehkutettu loppupuheenvuoro on toki räjähtävän energinen. "You're out of order! You're out of order!"

Viikko 18 - alkuun

Huhtikuu 2009

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 7
Arvosanojen keskiarvo: 3,21 / 5
Paras elokuva: Valamiesten ratkaisu (12 Angry Men, 1957, USA)4 / 5
Huonoin elokuva: Scary Movie 4 (Scary Movie 4, 2006, USA)2 / 5

En katsonut elokuvia viikolla 18.

Viikko 19 - alkuun

Torstai 7.5.2009

Sietämätöntä julmuutta (Intolerable Cruelty, 2003, USA)3 / 5
Ovela avioerojuristi Miles Massey (George Clooney) saa arvoisensa vastustajan onnenonkijatar Marylinistä (Catherine Zeta-Jones) Joel Coenin särmikkäässä romanttisessa komediassa. Paul Adelstein, Geoffrey Rush, Cedric the Entertainer, Billy Bob Thornton ja Julia Duffy säestävät.

Coenien elokuville ominaiset piirteet löytyvät tästäkin filmistä. Nopea dialogi viihdyttää, ja Clooney ja Zeta-Jones saavat hyvin kiinni rooleistaan. Aivan Coen-duon huipputasolle elokuva ei kuitenkaan yllä.

Lauantai 9.5.2009

Mieletön juttu (Out of Sight, 1998, USA)2,5 / 5
Steven Soderberghin romanttisen hilpeässä rikoskomediassa Clooney taas esittää veijarimaiseen tyyliinsä pankkirosvoa, joka kidnappaa kauniiin poliisin (Jennifer Lopez) paetessaan vankilasta. Näyttelijälistasta löytyy mm. sellaisia nimiä kuin Dennis Farina, Luis Guzmán, Ving Rhames, Steve Zahn ja Don Cheadle. Myös Michael Keaton ja Samuel L. Jackson tekevät pikkuroolit, mutta lopputeksteistä ei nimiä löydy.

Mieletön juttu on toki epäuskottava ja välillä teennäinen. Silti se on omassa lajityypissään varsin hyvin tehty elokuva, jota katsoessa ei tylsisty. Havaitsin tiettyjä yhtäläisyyksiä päiväkirjan edelliseen elokuvaan, mutta Mieletön juttu on arkisempi - ja välillä jopa totisempi - kuin tarkoituksellisen outo Sietämätöntä julmuutta. Vaikka nyt päädyinkin 2,5 tähteen, tasoeroa näiden kahden elokuvan välillä on vain vähän.

Viikko 20 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 20.

Viikko 21 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 21.

Viikko 22 - alkuun

Torstai 28.5.2009

Häjyt (Häjyt, 1999, Suomi)2,5 / 5
Linja-automatkalla Rovajärveltä Kajaaniin pääsin pitkästä aikaa katsomaan elokuvan. Aleksi Mäkelän ja Markus Selinin menestyselokuvassa härmäläiset rikolliset Antti (Juha Veijonen) ja Jussi (Samuli Edelmann) yrittävät huonolla menestyksellä sopeutua yhteiskuntaan viiden vankilavuoden jälkeen. Entinen toveri Heikki (Teemu Lehtilä) on sentään päässyt elämässään eteenpäin.

Kieltämättä varsin suomalaista traagisen hauskaa sekoilua.

Sunnuntai 31.5.2009

Nuori Hannibal (Hannibal Rising, 2007, Iso-Britannia/ Tšekin tasavalta/Ranska/Italia)2 / 5
Nuori Hannibal kertoo Thomas Harrisin luoman kannibaali-sarjamurhaajan nuoruusvuosista. Anthony Hopkinsilta Hannibal Lecterin roolin on perinyt nuori ja kansainvälisesti tuntematon ranskalainen Gaspard Ulliel. Toisen maailmansodan kauhukokemuksiaan kostavan lääketieteen opiskelijan tukena on täti Lady Murasaki (Gong Li).

Vaikka aihe on kiinnostava ja pohjalla oleva hahmo yksi elokuvahistorian parhaista, Harris ei tällä kertaa saa puhallettua hahmoihinsa eloa. Toisin kuin Hopkinsin Lecter, nuori Hannibal on yksioikoinen sekopäävirnuilija ja Dominic Westin komisario Popil jää liian etäiseksi. Gong Lin hahmo on mukana tuomassa eksotiikkaa, mutta ei aivan istu tarinaan. Kun kukaan Hannibalin uhreistakaan ei ole vähääkään sympaattinen, tarina menettää jännitystään. Värimaailma ja tunnelma ovat kuitenkin ajoittain kohdillaan.

Toukokuu 2009

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 4
Arvosanojen keskiarvo: 2,50 / 5
Paras elokuva: Sietämätöntä julmuutta (Intolerable Cruelty, 2003, USA)3 / 5
Huonoin elokuva: Nuori Hannibal (Hannibal Rising, 2007, Iso-Britannia/ Tšekin tasavalta/Ranska/Italia)2 / 5

Viikko 23 - alkuun

Keskiviikko 3.6.2009

Terminator - Pelastus (Terminator Salvation, 2009, USA/Saksa/Iso-Britannia)3 / 5
Vaihteeksi uutta elokuvaa: McG:n ohjaamassa neljännessä Terminator-filmissä eletään vuotta 2018. John Connor (Christian Bale) ei ole vielä koneita vastaan taistelevan vastarintaliikkeen kiistaton johtaja, mutta jo tunnettu sankari. Sam Worthingtonin esittämä kuolemaantuomittu ja henkiin herätetty Marcus Wright taas huomaa, että maailma on muuttunut paljon hänen teloituksensa jälkeen. Muissa rooleissa nähdään mm. Moon Bloodgood, Michael Ironside, Anton Yelchin, Helena Bonham Carter, Bryce Dallas Howard ja räppäri Common. Elokuvan (turha) lapsitähti on Jadagrace Berry. Arnold Schwarzeneggerin piirteet vilahtavat CGI-muodossa Roland Kickingerin ruumiiseen istutettuina.

Uusin Terminator on suoraviivaista sotatoimintaa vailla aiempien osien aikamatkustuskikkailuja. Elokuva tuo väkisinkin mieleen Matrixin jatko-osat. Christian Balen tuiman suoraviivaisesti tulkitsema John Connor jää sisällöttömäksi hahmoksi, ja todelliseksi sankariksi nousee karhean sympaattinen, monitahoisempi Marcus Wright. Sam Worthington on elokuvan kantava voima.

Lauantai 6.6.2009

Jennifer 8 (Jennifer Eight, 1992, USA)3 / 5
Los Angelesista pikkukaupunkiin muuttanut poliisi John Berlin (Andy Garcia) pääsee heti sarjamurhaajan jäljille. Työtoverit tai edes vanha ystävä ja kollega Freddy Ross (Lance Henriksen) eivät usko Berlinin tutkimuksiin. Ainoa todistajakin sattuu olemaan sokea nuori nainen (Uma Thurman).

Bruce Robinsonin kirjoittama ja ohjaama hidastempoinen trilleri saavuttaa painostavan tunnelman heti alkumetreillä. Henriksen näyttelee vahvasti, ja vaikka Andy Garcia lipsuukin intensiivisemmissä kohtauksissa ylinäyttelyn puolelle, ei elokuva kaadu häneen tai Thurmaniinkaan. Selvä miinus on se, että murhaajan suhteen osuin ensimmäisellä arvauksella oikeaan, vieläpä varsin aikaisessa vaiheessa. Lisäksi kerronta hyppii muutamaan otteeseen häiritsevästi.

Viikko 24 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 24.

Viikko 25 - alkuun

Perjantai 19.6.2009

Masters of the Universe (Masters of the Universe, 1987, USA)1,5 / 5
Mm. Ninja III - lopullisen taistelun, Väkivallan vihollinen II:n ja Kuningas Salomonin kaivokset tuottaneen Golan-Globus Productionsin hölmön scififantasiaseikkailun päähahmoa He-Mania esittää Rocky IV:stä tuttu ruotsalainen muskelimies Dolph Lundgren. Billy Barty, Chelsea Field, Jon Cypher, Courteney "Monica Geller" Cox ja Star Trek: Voyagerista tuttu Robert Duncan McNeill tarjoavat tukeaan sandaaleissa ja viitassa heiluvalle miekkamiehelle taistelussa pahaa Skeletoria (Frank Langella) vastaan.

Elokuva on juuri niin typerä ja naurettava kasaripullistelu kuin voi olettaakin. Jos Lundgren osaa näytellä, piilottaa hän kykynsä tässä tekeleessä kiitettävästi. Kirjoittaja David Odellille tai ohjaaja Gary Goddardille ei lähtökohdista huolimatta voi antaa synninpäästöä. Camp-arvo toki oikeuttaa filmin olemassaolon kevyesti.

Sunnuntai 21.6.2009

Me Kostajat (The Avengers, 1998, USA)1,5 / 5
Britti-TV:n 60-luvun kulttiklassikon pohjalta tehdyssä kevyessä agenttiseikkailussa sanavalmiit ja charmikkaat britit, agentti John Steed (Ralph Fiennes) ja tohtori Emma Peel (Uma Thurman) pelastavat maailman hullulta säämieheltä August de Wynteriltä (Sean Connery).

Vuoropuhelu olisi kaivannut lisää särmää ja nokkeluutta. Yrityksestä huolimatta Fiennesin ja Thurmanin sanailu jää valjuksi, ja vaikka filmillä on hauskat hetkensä ja hyvä yleistunnelma, lopulta sen kohtaloksi muodostuu huono leikkaus ja toimimaton rytmitys. Elokuvasta leikattiin kiireellä tunti pois koenäytösten jälkeen, ja tätä ei ole vaikea havaita.

Sunnuntai 21.6.2009

Notting Hill (Notting Hill, 1999, Iso-Britannia/USA)3 / 5
Richard Curtisin kirjoittamassa romanttisessa brittikomediassa kirjakauppias William Thacker (Hugh Grant) törmää sattumalta kuuluisaan filmitähteen Anna Scottiin (Julia Roberts). Molemmat saavat havaita, ettei julkisuus aina ole eduksi.

Lähtökohdiltaan Notting Hill on sitä samaa sukkelasanaista ja älykkään viihdyttävää romanttista komediaa, jota Curtisilla on tapana kirjoittaa. Lopputulos kuitenkin häviää hivenen sellaisille teoksille kuten Rakkautta vain ja Neljät häät ja yhdet hautajaiset.

Viikko 26 - alkuun

Maanantai 22.6.2009

Godzilla kohtaa King Ghidorahin (Gojira tai Kingu Gidorâ, 1991, Japani)1,5 / 5
Kansallisten ydinasetraumojensa kanssa painiskelevien japanilaisten tekemät Godzilla-elokuvat ovat poikkeuksetta täynnä typerryttävän yksisilmäistä atomienergiavastaisuutta. Godzilla vs. King Ghidorah ei ole poikkeus, mutta onneksi tällä kertaa katsoja ei joudu sietämään hippikeijujen saarnoja. Tulevaisuuden aikamatkaajat sotkevat aikalinjaa, minkä seurauksena Japania ryhtyy tuhoamaan kolmipäinen lohikäärme King Ghidorah, joka ottaa mittaa myös Godzillasta.

King Ghidorahia vaivaa sama perusongelma kuin sarjan muita osia: näyttelijöiden epäkiitollinen osa on esittää turhia pällistelijöitä taistelu- ja erikoistehosteotosten väleihin sullotuissa täytekohtauksissa. Jotain kertoo, että filmin persoonallisin hahmo on Robert Scott Fieldin tyhjäkatseisesti tulkitsema androidi. Reikäisestä käsikirjoituksesta huokuu kirjoittajien laiskuus ja välinpitämättömyys. Aikamatkustelusta ja Godzillan liittämisestä toiseen maailmansotaan pitäisi antaa lähtökohtaisesti lisäpisteitä, mutta näillä ansioilla ei valitettavasti pidetä tätä laivaa pinnalla.

Keskiviikko 24.6.2009

12 apinaa (Twelve Monkeys, 1995, USA)3,5 / 5
Terry Gilliamin scifijännärissä vanki James Cole (Bruce Willis) lähetetään 90-luvulle vuodesta 2035 keräämään tietoa ihmiskunnan lähes tuhonneesta viruksesta. Sekavia höpisevä miekkonen päätyy mielisairaalaan ja tapaa psykiatri Kathryn Raillyn (Madeleine Stowe) sekä ekoterroristi-sekopää Jeffrey Goinesin (Brad Pitt).

Juoni on kiinnostava ja Bruce Willis mainio pääroolissa. Aikamatkustuskuvioiden logiikkaa voisi taas pohtia pitkäänkin, mutta helpompaa on vain nauttia jännittävästä ja mukaansatempaavasta tarinasta hivenen häiriintyneessä maailmassa.

Viikko 27 - alkuun

Kesäkuu 2009

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 7
Arvosanojen keskiarvo: 2,43 / 5
Paras elokuva: 12 apinaa (Twelve Monkeys, 1995, USA)3,5 / 5
Huonoin elokuva: Godzilla kohtaa King Ghidorahin (Gojira tai Kingu Gidorâ, 1991, Japani)1,5 / 5

Torstai 2.7.2009

Etulinjan edessä (Framom främsta linjen, 2004, Suomi)3 / 5
Puolustusvoimat tarjosi vielä viimeiselläkin viikolla elokuvaelämyksen. Suomenruotsalaisesta jalkaväkirykmentistä kertovan sotaelokuvan katsoin tosin jo viime itsenäisyyspäivänä (49/2008).

Toinen katselukerta ei heilauttanut mielipidettä mihinkään suuntaan.

Sunnuntai 5.7.2009

Bandits - pankkirosvot (Bandits, 2001, USA)3 / 5
Bruce Willis, Billy Bob Thornton ja Cate Blanchett ryöstelevät pankkeja Barry Levinsonin komediassa.

Banditsista on vaikea keksiä pahaa sanottavaa. Itse asiassa siitä on vaikea keksiä mitään sanottavaa. Se on tusinaelokuva, mutta katsomisen arvoinen. Päätrion kemiat toimivat hyvin ja käsikirjoitus on kiinnostava. Varsinkin Thorntonin hahmo tarjoaa paikoin hyvät naurut.

Viikko 28 - alkuun

Maanantai 6.7.2009

Rakastunut Shakespeare (Shakespeare in Love, 1998, USA/Iso-Britannia)3,5 / 5
John Maddenin ohjaamassa, Tom Stoppardin ja Marc Normanin kirjoittamassa komediassa lupaava näytelmäkirjailija Will Shakespeare (Joseph Fiennes) tuskailee kirjoittamisvaikeuksien kanssa Elisabet I:n (Judi Dench) ajan Britanniassa. Aatelisneito Viola De Lessepsiä (Gwyneth Paltrow) taas harmittaa, ettei naisia päästetä teatterin lavalle.

Rakastunut Shakespeare on hauska, viihdyttävä, raikas, tasapainoinen ja kaunis elokuva. Seitsemän Oscaria tuntuu silti liioittelulta, sillä toisin kuin Shakespearen työt, tämä ei ole mikään ajaton mestariteos.

Keskiviikko 8.7.2009

Anna palaa 2 (Bring It on Again, 2004, USA)1 / 5
Teinikomedian suoraan videolle -jatko-osassa cheerleader Whittier (Anne Judson-Yager) lähtee seikkailemaan collegeen. Pahaksi onneksi college-cheerleaderit Tina Hammersmithin (Bree Turner) johdolla ovat pinnallisia ja suvaitsemattomia.

Anna palaa 2:ssa lähes kaikki on pielessä. Näyttelijät ovat b-luokkaa, dialogi tylsää, hahmot yksiulotteisia ja ohuita karikatyyrejä. Koko elokuvan juoni on uskomattoman kliseinen tarina siitä, kuinka luuserijengi yhtäkkiä voikin ylittää itsensä ja päihittää kaikki. Harmi kyllä elokuvaan ei vaivauduttu kuvaamaan yhtään kohtausta, joka olisi jotenkin selittänyt tätä kehitystä. Luusereista sukeutuu mestaricheerleadereita silmänräpäyksessä. Anna palaa 2 on myös niitä elokuvia, joita katsoessa joutuu jatkuvasti pohtimaan, onko kohtauksen huumori tällä kertaa tarkoituksellista vai tahatonta.

Torstai 9.7.2009

Ratkaisun hetki (The Verdict, 1982, USA)4 / 5
Sidney Lumet'n 80-luvun alun oikeussalidraamassa huono-onninen, juopotteleva asianajaja Frank P. Galvin (Paul Newman) saa hoitovirhekanteen hoidettavakseen. Järjenvastaisesti hän päättää hylätä sovittelutarjoukset ja viedä jutun oikeudenkäyntiin.

Lumet'n elokuvan kuvasto on tummaa ja Newmanin hahmossa on hyvin vähän hilpeitä puolia. Newman saa tukea mainioilta sivuosaesittäjiltä (Jack Warden, Charlotte Rampling, James Mason, Roxanne Hart) ja onnistuu roolissaan siinä määrin, että elokuvan päähuomio keskittyy Galvinin hahmokehitykseen, ei niinkään käsillä olevaan oikeusjuttuun. Oikeusjärjestelmän kritiikkinä Ratkaisun hetki on hienovaraisempi, vähemmän saarnaava ja siten huomattavasti tehokkaampi kuin aiemmin tänä vuonna katsomani Ja oikeutta kaikille.

Torstai 9.7.2009

Cop Land (Cop Land, 1997, USA)3 / 5
Sylvester Stallone on newyorkilaisten poliisien kansoittaman Garrisonin pikkukaupungin sheriffi niminäyttelijöiden (Harvey Keitel, Ray Liotta, Robert De Niro, Peter Berg, Robert Patrick, Michael Rapaport ja Annabella Sciorra) rikoselokuvassa, jossa oikeamieliset lainvalvojat ovat poikkeus korruptoituneiden kyttien seassa. Stallonen hahmo, kuulovammainen sheriffi Freddy Heflin ei ole konnia räiskivä huippupoliisi, vaan surumielinen mies, jonka tehtäviin kuuluu selvitellä väärässä paikassa lojuvien roskapussien alkuperää ja perheriitoja. Kun Garrisonin salaisuudet alkavat paljastua, joutuu Heflin kovien valintojen eteen.

Cop Land ei ole yksioikoinen toimintaelokuva, vaan synkkäsävyinen draama. Stallonen toimintanäyttelijän kykyjä testataan vasta aivan loppumetreillä. Rockynä ja Rambona tutuksi tullut lihaskimppu kuitenkin hallitsee hiljaisen sheriffin roolin kelpo tavalla. Keitel ja De Niro ovat totutun hyviä, mutta eivät parhaimmillaan. Ehkä juuri Keitelin hahmo olisi kaivannut vielä enemmän syvyyttä. Viimeinen silaus ja erityiset ansiot jäävät muutenkin uupumaan James Mangoldin käsikirjoituksesta ja ohjaustyöstä, minkä seurauksena Cop Land jää monista hyvistä osasista huolimatta keskikastin elokuvaksi.

Lauantai 11.7.2009

Valiojoukko (The Right Stuff, 1983, USA)4,5 / 5
Philip Kaufmanin kolmetuntinen eepos kertoo 1900-luvun suurista sankareista, avaruuden valloittajista. Alkuperäisiä Mercury-ohjelman astronautteja esittävät mm. Ed Harris, Scott Glenn, Dennis Quaid, Fred Ward ja Lance Henriksen. Legendaarista testipilotti Chuck Yeageria tulkitsee Sam Shepard.

Valiojoukko on mainio elokuva mainioista miehistä, jotka laatunäyttelijöiden antaumukselliset suoritukset tuovat elävästi esille. Elokuva tarjoaa jännityksen ja sankaruuden vastapainoksi kuvaa siitä, minkälaisista taustoista kansakunnan idoleiksi nostetut miehet tulivat, ja myös mitä kaikkea miesten vaimot joutuivat kestämään. Elokuva lähtee liikkeelle 40-luvun lopun nopeusennätyksistä ja kattaa Mercury-ohjelman vaikeudet ja menestykset. Alun pääasiassa Chuck Yeageriin keskittyvät kohtaukset pois leikkaamalla olisi voinut lyhentää elokuvaa, mutta silloin olisi jäänyt välittymättä kuva siitä, keitä astronautit alunperin todella olivatkaan. Audiovisuaalisesti elokuva on varmasti Oscareidensa arvoinen.

Sunnuntai 12.7.2009

Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird, 1962, USA)4,5 / 5
Harper Leen Pulitzer-romaanin klassikkofilmatisointi kertoo 1930-luvun etelän ennakkoluuloista ja rasismista 6-vuotiaan Scout-tytön (Mary Badham) näkökulmasta. Scout saa seurata lakimies-isänsä Atticus Finchin (Gregory Peck) taistelua syyttömän mustan miehen (Brock Peters) puolesta.

Atticus Finch on yksi valkokankaan suuria sankareita, jalon ja rehellisen lakimiehen, isän ja ihmisen ihannekuva. Gregory Peckin pääosa palkittiin täysin syystä. Elokuvan lapsinäyttelijätkin onnistuvat olemaan poikkeuksellisen luonnollisia. Ohjaaja Robert Mulligan kertoo Leen erinomaisen tarinan kauniisti ja vahvasti. Elokuvan yhteiskunnallinen sanoma tulee esille juuri oikealla tavalla. Robert Duvallin debyyttirooli on pieni, mutta mielenkiintoinen kuriositeetti.

Viikko 29 - alkuun

Tiistai 14.7.2009

Pako New Yorkista (Escape from New York, 1981, Iso-Britannia/USA)3,5 / 5
John Carpenterin tieteiselokuvassa Manhattanista on tehty jättiläismäinen vankila, josta ei ole ulospääsyä. Kun Yhdysvaltain presidentin (Donald Pleasence) kone putoaa saarelle, värvää poliisipäällikkö Hauk (Lee Van Cleef) rikolliselle uralle sortuneen ex-sotilas "Snake" Plisskenin (Kurt Russell) pelastusretkelle.

Yrmeä Snake on tyylipuhdas antisankari. Manhattanin ränsistyneet kadut ovat paikoin kuin parhaastakin zombi-elokuvasta, eikä jännitys pääse tipahtamaan.

Viikko 30 - alkuun

Maanantai 20.7.2009

Mad Max 2 - asfalttisoturi (Mad Max 2, 1981, Australia)3,5 / 5
Mel Gibson esittää nimiroolia George Millerin australialaisessa tieteistoiminnassa. Postapokalyptisessa lähitulevaisuudessa bensa on kultaakin kalliimpaa ja jengit terrorisoivat kunnon kansalaisia.

Elokuva, jossa Vernon "Bennett" Wells näyttelee irokeesipäistä pahista ei voi olla huono. Sopivan vinksahtanut tulevaisuudenvisio, viileä päähenkilö ja vetävä action tekevät Millerin filmistä palan elokuvahistoriaa.

Keskiviikko 22.7.2009

Nosferatu - yön valtias (Nosferatu: Phantom der Nacht, 1979, Länsi-Saksa/Ranska)3 / 5
Jotta voin uskotella olevani sivistynyt ja hieno ihminen, täytyy minun ajoittain katsella myös eurooppalaista taide-elokuvaa, tällä kertaa Werner Herzogia. Nosferatu on omaperäisen ohjaajan tulkinta kreivi Draculan tarusta. Pääosia esittävät Klaus Kinski, Isabelle Adjani ja Bruno Ganz.

Nosferatu on unenomainen. Tunnelma on paikoin kuin vanhassa mykkäfilmissä. Loppuratkaisu tuntuu heikolta ja lattealta, mutta tällä kertaa vanha viisaus pitää paikkansa: matka on tärkeämpi kuin päämäärä.

Keskiviikko 22.7.2009

Willow - suuri seikkailu (Willow, 1988, USA)2,5 / 5
George Lucasin kirjoittamassa ja Ron Howardin ohjaamassa fantasiaseikkailussa Jedin paluusta tutun, varin lyhytkasvuisen Warwick Davisin esittämä Willow-niminen nelwyn (=hobitti) löytää pahan kuningatar Bavmordan (Jean Marsh) vainoaman vastasyntyneen prisenssan ja ajautuu sankarin matkalle. Mukana roikkuu maahisia, pieneläimeksi noiduttu velho ja renttu miekkamies Madmartigan (Val Kilmer).

Willow on perinteisen kaavan mukainen fantasiasatu 80-luvun tekniikalla ja tyylitajulla toteutettuna, mutta ei todellakaan mikään Taru sormusten herrasta.

Viikko 31 - alkuun

Heinäkuu 2009

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 12
Arvosanojen keskiarvo: 3,25 / 5
Paras elokuva: Valiojoukko (The Right Stuff, 1983, USA)4,5 / 5
Huonoin elokuva: Anna palaa 2 (Bring It on Again, 2004, USA)1 / 5

Lauantai 1.8.2009

Tiger Cruise - vaarallinen merimatka (Tiger Cruise, 2004, USA)2,5 / 5
Disneyn TV-elokuva sijoittuu Yhdysvaltojen laivaston USS Constellation -alukselle, jolla miehistön perheenjäsenet ovat risteilyllä syyskuussa 2001. Aluksen kakkosmies, komentaja Gary Dolan (Bill Pullman) yrittää setviä välejään tyttärensä Maddien (Heroes-sarjan tähti Hayden Panettiere) kanssa. Huviajelun tunnelma kuitenkin muuttuu, kun terroristien koneet törmäävät World Trade Centeriin.

Tiger Cruise välttää ylisiirappisuuden. Vaikka teemat ovatkin Disney-mittapuulla varsin vakavia ja elokuva käsittelee niitä asiaan kuuluvalla hartaudella, kevyempiäkin hetkiä riittää. Harmillisesti hieman puolitiehen jätetyn oloisen kevytdraaman hahmoista on selvästi yritetty tehdä inhimillisiä, mutta tiukan paikan tullen he muuntuvat turhan helposti amerikkalaisiksi kiiltokuvasankareiksi.

Lauantai 1.8.2009

Varjojen valtakunta (Underworld, 2003, USA/Saksa/Unkari/UK)2 / 5
Viimeisimmän Die Hardin ohjanneen Len Wisemanin vauhdikkaassa, mustanpuhuvassa toimintaelokuvassa vampyyrit ja ihmissudet lahtaavat surutta toisiaan vuosisataisessa konfliktissa. Kaunis vampyyritär Selene (Kate Beckinsale) ei kuitenkaan arvosta nykyisiä esimiehiään ja sotkeutuu Scott Speedmanin esittämään Michaeliin, jonka varalle ihmissusien johtajalla (Michael Sheen) on omat suunnitelmansa.

Tehosteiden, toiminnan ja goottilaisromantiikkaa henkivän pinnan alta ei löydy tarpeeksi sisältöä. Arkkivampyyri Viktoria tulkitsevaa Bill Nighyä lukuunottamatta näyttelijät ovat hukassa eikä juoni vakuuta. Perustana toimiva vampyyrit vs. ihmissudet -konseptikaan ei kestä päivänvaloa. Tai no, jos jatko-osia käytetään mittapuuna, ehkäpä sittenkin.

Vaikka Varjojen valtakunnan ansiot jäävätkin vähiin, saa se sentään kunnian olla Elokuvapäiväkirjan ensimmäinen osittain unkarilainen elokuva.

Viikko 32 - alkuun

Keskiviikko 5.8.2009

Reality Bites (Reality Bites, 1994, USA)4 / 5
Lelaina, Troy, Vickie ja Sammy (Winona Ryder, Ethan Hawke, Janeane Garofalo ja Steve Zahn) ovat neljä juuri collegesta valmistunutta ystävystä Ben Stillerin varhaisessa draamakomediassa, joka peilaa 90-luvun nuorten aikuisten arkipäivän haasteita ja kasvua aikuisiksi. Stillerillä itselläänkin on elokuvassa rooli.

Reality Bites on sukupolvensa Svengijengi '62. Mainio musiikki säestää tyylillisesti omaperäistä ajankuvausta, joka lipuu kuitenkin lopussa kohti perinteistä romanttista komediaa. Tarinan arkipäiväisyys ei vie siltä kiinnostavuutta, sillä näyttelijät - varsinkin Ryder - ovat luonnollisia ja aitoja, minkä vuoksi hahmoista pystyy välittämään. Pahaa sanottavaa Helen Childressin käsikirjoituksesta on vaikea keksiä.

Ethan Hawken hahmo olisi tosin saanut leikata tukkansa ja mennä oikeisiin töihin. Stillerin juppi-Michael oli huomattavasti sympaattisempi.

Torstai 6.8.2009

End of Days (End of Days, 1999, USA)2,5 / 5
Arnold Schwarzenegger saa viimeinkin arvoisensa vastustajan: millennium-juhlia kuokkimaan saapuu itse Saatana, joka näyttää kovasti Gabriel Byrneltä. Paholaisella ei tietenkään ole hyvät mielessä, ja hän on iskenyt silmänsä Christine York -nimiseen neitoseen (Robin Tunney).

Vahvasti uskonnollispainotteiseen kuvastoon nojaava toimintaelokuva on kaikilla saroilla - juonta lukuunottamatta - varsin keskinkertainen. Juoni on umpityperä.

Viikko 33 - alkuun

Torstai 13.8.2009

Psyko (Psycho, 1960, USA)4 / 5
Alfred Hitchcockin Psyko on yksi tunnetuimmista kauhuelokuvista. Työnantajaltaan suuren rahasumman varastanut kaunotar Marion Crane (Janet Leigh) päätyy sympaattisen nuoren Norman Batesin (Anthony Perkins) isännöimään motelliin.

Graafisiin shokeraauksiin tottuneelle nykykatsojalle Psyko ei tarjoa selkäpiitä karmivaa kauhua, mutta sen trillerielementit ovat kestäneet aikaa mainiosti. Takaikkuna säilyttää kuitenkin asemansa suosikki-Hitchcockinani.

Perjantai 14.8.2009

Suspect Zero - täydelliset rikokset (Suspect Zero, 2004, USA)1,5 / 5
Aaron Eckhart, Ben Kingsley sekä Matrix-tähdet Carrie-Anne Moss ja Harry Lennix esittävät pääosia Zak Pennin kirjoittamassa, E. Elias Merhigen ohjaamassa sarjamurhaajatrillerissä, jossa sarjamurhaaja sarjamurhaa sarjamurhaajia.

Tarinan lähtökohdat ovat tylsät, mitä pyritään kömpelösti paikkaamaan yliluonnollisilla aineksilla. Tämä tuhoaa elokuvan lopullisesti. Merhige keskittyy liikaa visuaaliseen tyylittelyyn ja unohtaa katsojan mielenkiinnon ylläpitämisen. Näyttelijöistä jäykkä ja epäluonteva Eckhart epäonnistuu pahiten - suoritus on täysin eri luokkaa kuin Yön ritarissa.

Sunnuntai 16.8.2009

Vertigo - punainen kyynel (Vertigo, 1958, USA)4,5 / 5
Vertigo, aivan kuten Psykokin, lukeutuu Hitchcock-klassikoiden ykkössarjaan. John "Scottie" Ferguson (James Stewart) on korkeita paikkoja kammoava ex-poliisi, jonka rikas vanha tuttava palkkaa varjostamaan oudosti käyttäytyvää vaimoaan (Kim Novak).

Aluksi yksinkertaiseltakin vaikuttava juoni mutkistuu maukkaasti elokuvan edetessä. Vertigo on mystinen, jännittävä ja yllättävä, mutta myös pintaa syvemmällä riittää sen verran ansioita, ettei uusintakatselukaan varmasti kävisi tylsäksi. Stewart ja Novak heittäytyvät täysillä rooleihinsa, jotka ovat kaikkea muuta kuin tylsän täydellisiä kiiltokuvasankareita. Hitchcock käyttää taidolla kuvakerronnassa hyväksi aikanaan uusia visuaalisia temppuja, kuten nykyään kuuluisaa Vertigo Zoomia. Vertigo on vähintään Psykon tasoinen filmi, eikä se jää kauas Stewartin tähdittämästä Takaikkunastakaan.

Jos jotain pahaa sanottavaa Vertigosta pitää keksiä, niin onhan sen loppujen lopuksi aika masentava elokuva.

Viikko 34 - alkuun

Tiistai 18.8.2009

Viimeinen silta yli Reinin (The Bridge at Remagen, 1969, USA)3 / 5
Yhden King Kong -tulkinnankin ohjanneen John Guillerminin Tsekkoslovakiassa kylmän sodan kuumina hetkinä filmaama sotaelokuva kertoo 2. maailmansodan loppuvaiheista. Luutnantti Phil Hartmanin (George Segal) komppania saa vaarallisen tehtävän, mutta helppoa ei toki ole vastapuolellakaan: amerikkalaisten havitteleman, viimeisen Reinin ylittävän sillan epätoivoista puolustusta johtaa majuri Krüger (Robert Vaughn).

Viimeinen silta yli Reinin ei juuri erotu sotaelokuvien harmaasta massasta mutta välttää myös lajityypin sudenkuopat. Segalin yksioikoisesti esittämä katkeroitunut luutnantti on huono samaistumisen kohde, eikä käy kummoiseksi syväjohtamisen esimerkiksi. Ben Gazzaran inhimillisempi jermu, kersantti Angelo, pelastaa jonkin verran - ja on sitä paitsi hieno mies, kuten kersantit yleensäkin - eikä Robert Vaughn ole lainkaan huono järkevänä natsiupseerina tiukassa paikassa. Hahmogalleria on silti suppea ja heikko eikä valtavaa tunnelatausta täten synny. Onneksi hieman korkkarihenkisen tarinan elementit ovat kohdillaan ja hyvin kuvatut taistelukohtaukset rullaavat rosoisen kauniisti.

Sunnuntai 23.8.2009

Hot Shots 2 - kaikkien jatko-osien äiti (Hot Shots! Part Deux, 1991, USA)3 / 5
Olen vahvasti sitä mieltä, että Jim Abrahamsin vuoden 1991 mestariteos, Hot Shots!, on yksi kaikkien aikojen top 3 -komedioista. Pari vuotta tuoreemmassa jatko-osassa on mukana tärkeimmiltä osin sama porukka, joten odotukseni olivat korkealla.

Räävitön parodia onkin pitkälti sitä samaa parhaimmillaan nerokasta ilotulitusta, jossa vitsien välillä ei juuri ehdi hengähtää. Se onkin mainio jatko-osa, joka ei petä lähdemateriaaliaan, mutta ei siltikään pärjää täysin edeltäjälleen.

Viikko 35 - alkuun

Maanantai 24.8.2009

24: Redemption (24: Redemption, 2008, USA)3 / 5
Vaikka MTV3 esitti 24: Redemptionin kahtena erilleen leikattuna jaksona, on kyse DVD:lläkin julkaistusta TV-elokuvasta, joten hyväksyn sen päiväkirjaani. 7. kauden esiosassa Jack Bauer (Kiefer Sutherland) pelastaa Afrikan nälkää näkeviä lapsia yhdessä ystävänsä Carl Bentonin (Robert Carlyle) kanssa.

Redemption on virkistävän uudenlaista 24:ää. Yhdysvaltoja uhkaavien terroristien sijaan Jack kamppailee sisällissodan repimässä kehitysmaassa lapsisotilaita värvääviä militantteja vastaan. Lopputulos on (24:n mittakaavassa) uskottava ja elokuva puhaltaakin kliseisiin kangistuneeseen sarjaan uutta eloa.

Torstai 27.8.2009

Perikato (Der Untergang, 2004, Saksa/Italia/Itävalta)4,5 / 5
Saksalaisfilmi Perikato kuvaa Adolf Hitlerin viimeisiä päiviä Berliinin bunkkerissa, kun sota on hävitty ja puna-armeija vyöryy kohti pääkaupunkia.

Hitleriä esittävä erinomainen Bruno Ganz välittää Führeristä kuvan ihmisenä, ei hirviönä. Toki Perikadon Hitler on syvästi häiriintynyt, raivoava, epätasapainoinen ja jopa paha, mutta uskottavasti. Ganz ei suinkaan ole ainoa laatunäyttelijä elokuvassa: Juliane Köhler on mysteerinen Eva Braun ja Ulrich Mattes sopivan fanaattinen Goebbels. Leikkaus ja visuaalinen ilme ovat korostetun vähäeleisiä, ja ohjaaja Oliver Hirschbiegel kertookin tarinaa lähes yksinomaan näyttelijöidensä ja hahmojensa avulla. Valittu linja on täysin oikea.

Perjantai 28.8.2009

Hääheila (The Wedding Date, 2005, USA)2 / 5
Will & Gracen Debra Messing ja Dermot Mulroney esittävät pääosia Clare Kilnerin ohjaamassa käänteisessä Pretty Woman -skenaariossa.

Hääheila on keskivertoa heppoisempi romanttinen komedia, jolla ei oikeastaan ole varsinaista Akilleen kantapäätä, tasapaksu kokonaisuus ei vain ansaitse juuri kehuja.

Lauantai 29.8.2009

Ei mitään menetettävää (Nothing to Lose, 1997, USA)3 / 5
Nick Beamilla (Tim Robbins) on huono päivä, minkä johdosta hän ajautuu road tripille epäonnisen ryöstäjän (Martin Lawrence) kanssa.

Steve Oedekerkin komedia on varsin hauska, ja Tim Robbins on erinomainen näyttelijä. Räväkkyyttä olisi kuitenkin saanut olla vielä hieman enemmän, etenkin loppua kohden Oedekerk tuntuu tarkoituksella hiovan särmiä pois.

Lauantai 29.8.2009

Tri Outolempi, eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia (Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb, 1964, Iso-Britannia)5 / 5
Teema esitti Stanley Kubrickin satiirin, jonka arvostelin viikolla 30/2007.

Edellinen arvioni pätee. Merkwürdigliebe on ydintuhokomediaa parhaimmillaan.

Sunnuntai 30.8.2009

Mothman - sanansaattaja (The Mothman Prophecies, 2002, USA)3,5 / 5
Richard Gere esittää pikkukaupungissa havaittuja salaperäisiä ilmiöitä tutkivaa toimittajaa, jota vaivaa menneisyyden trauma. Sivurooleissa nähdään mm. Debra Messing, Laura Linney ja Will Patton (Armageddon, The Postman, Gone in Sixty Seconds).

Mothmanin tunnelma on painostava ja mystinen. Korkeat tuotantoarvot ja Mark Pellingtonin taidokas ohjaus luovat oudon ja pelottavan, mutta kauniin mustanpuhuvan maailman. Miinuspuolena juoni tuntuu kierrätystavaralta.

Viikko 36 - alkuun

Elokuu 2009

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 15
Arvosanojen keskiarvo: 3,20 / 5
Paras elokuva: Tri Outolempi, eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia (Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb, 1964, Iso-Britannia)5 / 5
Huonoin elokuva: Suspect Zero - täydelliset rikokset (Suspect Zero, 2004, USA)1,5 / 5

Perjantai 4.9.2009

Aikamatka (Timeline, 2003, USA)2 / 5
Viime marraskuussa kuolleen Michael Crichtonin kirjojen pohjalta on tehty lukuisia hyviä elokuvia, mm. Jurassic Park, Andromeda uhkaa ja Vieras tulevaisuudesta. Aikamatkassa ryhmä tieteilijöitä ja ex-sotilaita (mm. Paul Walker, Frances O'Connor ja Gerard Butler) matkustaa menneisyyteen kadonneen professorin (Billy Connolly) perässä 1300-luvun Ranskaan. Ohjauksesta vastaa Teräsmies-mies Richard Donner.

Aikamatkassa on se sama perustavanlaatuinen vika kuin eräässä Väinö Linnan hahmossa: se haastaa leikkiä tosissaan. On suorastaan hämmentävää, miten tosikkomaisen huumoriton elokuva näin naurettavasta kvasitieteellisestä konseptista on saatu aikaan. Aikamatka olisi hyvinkin voinut olla hauska seikkailukomedia, mutta sen sijaan Donner päätti tehdä haudanvakavaa toimintascifiä ja tapattaa suurimman osan hahmoista puolihuolimattomasti korostaakseen, kuinka vakava asia onkaan. En ole tutustunut Crichtonin alkuperäisteokseen, joten ehkäpä syy on vain liian orjallisessa lähdemateriaalin tulkinnassa. Mikä toimii tekstinä ei välttämättä toimi suoraan elokuvassa.

Lauantai 5.9.2009

Arvoisa herra (The Distinguished Gentleman, 1992, USA)2,5 / 5
Vaihtelevan tasoisissa tuotoksissa esiintynyt koomikko Eddie Murphy näyttelee Jonathan Lynnin ohjaamassa filmissä huijaria, joka ryhtyy poliittiselle uralle suurten setelinippujen toivossa. Kieron konnankaan moraali ei kuitenkaan kestä Washingtonin suurhuijareiden temppujen katsomista läpi sormien. Naispääosaa esittää Diagnoosi: murhasta tuttu Victoria Rowell.

Arvoisa herra on aika yksioikoista ja läpinäkyvää poliittista satiiria. Murphy on kuitenkin tällä kertaa sen verran hauska, että tämän antaa suurimmaksi osaksi anteeksi.

Sunnuntai 6.9.2009

Kuokkavieraat (Wedding Crashers, 2005, USA)3 / 5
John Beckwith (Owen Wilson) ja Jeremy Grey (Vince Vaughn) ovat hauskanpitämisestä taidetta tehneitä kaveruksia, jotka harrastavat ventovieraiden häissä kuokkimista. Kaikki sujuu hyvin, kunnes John rakastuu valtiovarainministerin (Christopher Walken) tyttäreen Claireen (Rachel McAdams).

Kuokkavieraat on juonellisesti varsin yksinkertaista, näyttelijävetoista Hollywood-komediaa. Jos Owen Wilson ja Vince Vaughn eivät aiheuta spontaania ärsytysreaktiota, on elokuva katsomisen arvoinen. Senaattori ja kaksinkertainen presidenttiehdokas John McCain tekee pienen cameon.

Viikko 37 - alkuun

Perjantai 11.9.2009

Anakonda (Anaconda, 1997, USA/Brasilia/Peru)1 / 5
Jennifer Lopez tähdittää Jon Voightin, Ice Cuben ja Owen Wilsonin tukemana Luis Llosan ohjaamaa tusinajännäriä, jossa jättiläisanakondat syövät useita ihmisiä, mm. Robert Rodriguezin luottoserkun Danny Trejon.

Anakondasta on melkoisen vaikeaa keksiä mitään positiivista sanottavaa. Mainittakoon kuitenkin, että en suinkaan anna heikkoa arvosanaa vain J-Lon näyttelijäntaitojen takia - itse asiassa Lopez on elokuvan ongelmista pienin. Paljon suurempia ovat typerä juoni, idioottihahmot ja aivoton dialogi ("It was you who brought that snake. You brought the devil!"). Yleensä kelvollisen Jon Voightin törkeä ylinäyttely "salaperäisenä" käärmeenmetsästäjäkoviksena suorastaan tyrmistyttää. Elokuvan tyydyttävin kohtaus on se, jossa Owen Wilson syödään. Toinen siedettävä on se, jossa Voightia lyödään golfmailalla kuuppaan. Tässä arviossa en nähnyt tarpeelliseksi välttää juonipaljastuksia, koska ne eivät voi enää mitenkään heikentää tämän elokuvan katseluelämystä.

Lauantai 12.9.2009

Kirotun saaren salaisuus (Dead Man's Island, 1996, USA)2 / 5
Rikas pohatta (William Shatner) pelkää henkensä puolesta. Siksipä hän kutsuu kaikki potentiaaliset murhaajansa yksityissaarelleen ja suostuttelee exänsä (Barbara Eden) selvittämään, kuka on murhamies tai -nainen. Jotta kuvio olisi täydellinen, saarelta ei ole juurikaan yhteyksiä ulkomaailmaan ja myrsky lähestyy uhkaavasti.

William Shatner on hieno mies. Barbara Eden vetää myös salapoliisiroolinsa tyylipuhtaasti. Muuten TV-elokuvaksi tehty murhamysteeri on liian kaavamainen ja TV-sarjamainen.

Lauantai 12.9.2009

Kaava 51 (The 51st State, 2001, Iso-Britannia/Kanada)2,5 / 5
Samuel L. Jackson näyttelee huumekemistiä, Emily Mortimer palkkatappajaa ja Robert Carlyle jalkapallohullua rikolliskätyriä Ronny Yun toimintakomediassa, joka repii huumoriaan brittiläisyydestä ja SLJ:n käyttämästä kiltistä.

Jackson tekee kehnosta toimintakomediasta lähes keskinkertaisen toimintakomedian.

Viikko 38 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 38.

Viikko 39 - alkuun

Perjantai 25.9.2009

Epic Movie (Epic Movie, 2007, USA)1 / 5
Epic Movie on sekoilukomedia, jossa parodioidaan - tai lähinnä yritetään parodioida - Jali ja suklaatehdasta, Narnian tarinoita, Pirates of the Caribbeania ja Harry Potteria. Näyttelijöiden nimet jätän mainitsematta, mistä asianosaiset ovat minulle varmaankin lähinnä kiitollisia.

Minulla on joskus vaikeuksia hyväksyä elokuvakriitikkojen valtavirran mielipiteitä tietyistä vähemmän vakavasti otettavaksi tarkoitetuista filmeistä. Epic Movie on poikkeus, sillä se on ansainnut kaikki saamansa haukut sataprosenttisesti. Parodia on niin halpaa ja niin epäkekseliästä, että katsoja tuntee voimakasta myötähäpeää. Epic Moviessa ei ole yhtään vitsiä, joka naurattaisi tai edes liiemmin hymyilyttäisi.

Lauantai 26.9.2009

Marci X (Marci X, 2003, USA)1 / 5
Frendit-tähti Lisa Kudrow näyttelee Richard Benjaminin ohjaamassa komediassa seurapiiriperijätärtä, joka yrittää saada rääväsuista räppäriä (Damon Wayans) siistimään sanoituksiaan.

Marci X on Epic Movieta parempi filmi. Siinä on yksi hyvä vitsi, joskin unohdin jo, miten se meni. Lisäksi se on hieman lyhyempikin.

Sunnuntai 27.9.2009

FC Venus (FC Venus, 2005, Suomi)2,5 / 5
Kotimaidessa komediassa jalkapallo muuttuu vedon seurauksena sukupuolten taisteluksi. Pääosia näyttelevät Minna Haapkylä, Petteri Summanen, Laura Malmivaara ja Taneli Mäkelä.

FC Venuksen hahmot ovat osin hyvälläkin tavalla karikatyyrimäisiä. Juoni on sopivan aivoton, vaikka ohjaaja Joona Tena välillä yrittääkin tyrkätä väliin draamaelementtejä. Dialogi ja näyttelysuoritkset eivät missään nimessä ole huippu- tai edes hyvää ammattilaistasoa, mutta eivät suoranaisesti pilaakaan elokuvaa. Aki Riihilahti ja Mikael Forssell tekevät hiemat nolot cameot.

Viikko 40 - alkuun

Keskiviikko 30.9.2009

Painajainen keskellä päivää (Before and After, 1996, USA)2,5 / 5
Painajainen keskellä päivää ei ole nimestään huolimatta tusinakauhuelokuva vaan vakava, aikuisille suunnattu draama, jonka pääosissa ovat Meryl Streep ja Liam Neeson. Ns. hyvä perhe joutuu koville, kun poikaa (Edward Furlong, esim. American History X ja Terminator 2) syytetään tyttöystävänsä murhasta.

Tuotantoarvoiltaan Barbet Schroederin (Numeromurha) laahaavasti ohjaama on keskinkertaista TV-tasoa. Niminäyttelijät yrittävät kyllä parhaansa, mutta eivät pysty peittämään käsikirjoituksen ilmeisiä heikkouksia. Lisäksi lakimiesprofessiota halveerataan väsyneesti.

Syyskuu 2009

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 10
Arvosanojen keskiarvo: 2,00 / 5
Paras elokuva: Kuokkavieraat (Wedding Crashers, 2005, USA)3 / 5
Huonoin elokuva: Epic Movie (Epic Movie, 2007, USA)1 / 5

Torstai 1.10.2009

Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange, 1971, Iso-Britannia/USA)4 / 5
Elokuvapäiväkirjan historian ylivoimaisesti heikkotasoisimman kuukauden jälkeen oli syytä palata klassikkolinjalle. MTV3 tarjosi tähän tilaisuuden lähettämällä torstain ja perjantain välisenä yönä Kubrickin Kellopeliappelsiinin.

Kellopeliappelsiini on toki turhankin rohkea ja itsetarkoituksellisen shokeeraava. Silti sen outous ja vahva kuvakerronta vievät mukanaan. Elokuvan sanomasta ja merkityksistä voisi oletettavasti kirjoittaa vaikka väitöskirjoja, mutta jätän suosiolla syvällisemmät analyysit seuraavalle katselukerralle. Malcolm McDowell on pääroolissa maanisen hyvä.

Lauantai 3.10.2009

Unbreakable - särkymätön (Unbreakable, 2000, USA)3,5 / 5
Omaperäisiä, visuaalisesti vahvoja elokuvia tekevän M. Night Shyamalanin mysteerijännärissä junaonnettomuudesta naarmuitta selvinnyt David Dunn (Bruce Willis) päätyy pohtimaan, onko hän kenties supersankari, kuten Samuel L. Jacksonin tulkitsema "lasimies" Elijah Price väittää.

Shyamalanin kirjoittama Unbreakable on tyystin erilainen kuin Hollywoodin tavalliset sarjissupersankarileffat, vaikka se tekeekin klassikkosankareille kunniaa. Shyamalanille ominaisesti värien käyttö on tarkoin harkittua, mutta ei aivan niin räikeää kuin esimerkiksi Kylässä. Willisin ja Jacksonin hahmojen välinen dynamiikka toimii. Kuudennen aistin ohella Shyamalanin parhaimmistoa.

Sunnuntai 4.10.2009

Black Snake Moan - vangitut vietit (Black Snake Moan, 2006, USA)2,5 / 5
Samuel L. Jacksonin ja elokuvan nimen perusteella olisi voinut toivoa jotain samantyyppistä kuin SLJ:n tätä edeltävä elokuva, Snakes on a Plane. Black Snake Moan on kuitenkin melko vakava draama kahdesta ongelmaisesta ihmisestä, Jacksonin esittämästä vaimonsa jättämästä bluesmuusikosta ja kevytkenkäisestä Rae-neitosesta (Christina Ricci), jonka poikaystävä (Justin Timberlake) lähtee sotimaan.

Visuaalisesti elokuva on hivenen rasittava ja omituinen. Jackson ja Ricci ovat varsin epäsuhtainen, mutta kelvollisesti toimiva duo. Justin Timberlaken Ronnie sen sijaan on pahvinen; hahmon tarkoitus hukkuu käsikirjoituksen heikkouksiin. Onneksi ohjaaja Brewer sekoittaa vakaviin aiheisiinsa sopivasti absurdiutta, mikä piristää elokuvaa. Elokuva ei tunnu olevan täysin varma sanomastaan, mutta se ei välttämättä ole huono asia.

Viikko 41 - alkuun

Torstai 8.10.2009

2001: Avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey, 1968, Iso-Britannia/USA)3 / 5
Kun katsoin 2001: Avaruusseikkailun noin kolme ja puoli vuotta sitten, en saanut siitä paljonkaan irti ja tuomitsin sen kahden ja puolen tähden elokuvaksi (11/2006). Sittemmin olen kuitenkin oppinut arvostamaan Kubrickin muita teoksia, joten kun Avaruusseikkailu tuli TV:stä, päätin testata, olisiko mielipiteeni muuttunut tai jopa kehittynyt.

Toisella katsomiskerralla sain selvästi enemmän irti Avaruusseikkailusta, ja ymmärsin elokuvaa huomattavasti enemmän. Valitettavasti alkuperäisen kritiikkini pääpointti on edelleenkin pätevä: Avaruusseikkailun tempo on liian hidas ja viipyilevä. Vaikka toki tiedän, että dialogin vähyys on tietoinen valinta, sanailun puute häiritsee minua silti. Joudun kuitenkin myöntämään, että Kubrickin täydellisyyteen hiomat, kauniit kuvakulmat ja katsojan aliarviomisen välttäminen ovat sen luokan ansioita, että elokuva ansaitsee hieman paremman arvosanan, joten lisään edelliseen tuomioon tähden puolikkaan. Voi toki olla, että kolmannella katsomiskerralla arvostus nousee entisestään, mutta nyt pidän kuitenkin kiinni periaatteistani, enkä anna ylimääräisiä pisteitä siitä, että elokuvaa pidetään nerokkaana.

Mielestäni DDR-scifin katsominen antoi uutta näkökulmaa myös Kubrickin teokseen. Suosittelen lämpimästi esimerkiksi selkeän Kubrick-vaikutteisen Eolomean (39/2007) tai varhaisemman Der schweigende Sternin (2/2008) katsomista vertailukohtana.

Lauantai 10.10.2009

Crash (Crash, 2004, USA/Saksa)4,5 / 5
Paul Haggisin draama kertoo kulttuurien yhteentörmäyksistä enkelten kaupungissa. Rooleissa on Matt Dillonin, Don Cheadlen, Thandie Newtonin, Ryan Phillippen ja Sandra Bullockin kaltaisia eturivin tähtiä.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Haggis on kutonut oivan, uskottavan tarinoiden ja kohtaloiden verkoston. Teknisissä arvoissa ei ole moitteen sijaa ja näyttelijät osaavat asiansa. Elokuvalla oli pieni vaara livetä liian lohduttomaksi ja korostetun synkäksi, mutta Haggis ei putoa tähän sudenkuoppaan vaan käyttää tragediaa tehokeinona, ei itsetarkoituksellisesti; usko ihmiseen säilyy takaiskuista huolimatta. Crash on koskettava, tasapainoinen ja laadukas elokuva.

Viikko 42 - alkuun

Tiistai 13.10.2009

Likainen Harry ja murhapooli (The Dead Pool, 1988, USA)3 / 5
Likainen Harry -sarjan viimeisimmässä osassa kovapintainen kyttä Harry Callahan (Clint Eastwood) pääsee maistamaan julkisuutta. Samaan aikaan hullu murhamies surmaa kuuluisuuksia. Patricia Clarkson näyttelee toimittaja Samantha Walkeria, Liam Neeson kauhuohjaaja Peter Swania.

Buddy Van Horn ohjaa eleettömän kasariactionin. Eastwoodin aina yhtä karhea roolisuoritus pitää kokonaisuuden plussan puolella.

Torstai 15.10.2009

Auringon kaupunki (Slunecní stát aneb hrdinové delnické trídy, 2005, Tšekin tasavalta/Slovakia)3 / 5
Yle Teeman suurin ansio on se, että sen tarjonnan myötä on mahdollista leikkiä sopivin aikavälein kulttuurielitistiä. Tällä kertaa ohjelmistossa oli modernia keskieurooppalaista realismia. Tehtaan myynnin seurauksena neljä kaverusta päättää ryhtyä yrittäjiksi. Bisnes ei kuitenkaan ota sujuakseen, kuten eivät miesten perhesuhteetkaan.

Parransänkiset, sivistymättömät työväensankarit ovat inhorealistisen rähjäisiä ja rosoisia, jotkut jopa suoranaisen epäsympaattisia. Elokuvaan mahtuu kuitenkin hienovaraista, tummasävyistä huumoriakin ja aimo annos arjen absurdiutta. Aika monet Hollywood-elokuvat ovat olleet pahempaa ajan tuhlausta kuin tämä draama.

Lauantai 17.10.2009

Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans, 1992, USA)3,5 / 5
James Fenimore Cooperin romanttiseen seikkailuun perustuvan elokuvan on ohjannut Michael Mann. Päähahmo Nathanielia esittää Daniel Day-Lewis, vastanäyttelijänä everstin tytär Cora Munron roolissa on Madeleine Stowe.

Intiaanien kasvattama valkoinen mies on kieltämättä klisee. Anteeksiannettavaa tästä luonnollisesti tekee se, että on paljolti juuri Cooperin ansiota, että sitä nykyään pidetään kliseenä. Kuvaaja Dante Spinottin lisäksi erityiskiitosta ainaitsee myös äänimaailma siitäkin huolimatta, että samoja komeita musiikkiteemoja käytetään puhkikulumisen rajamaille saakka. Viimeinen mohikaani on laatuohjaaja Mannin taidolla koostama, traagisen romanttinen ja elokuvallisesti kaunis filmi, joka ei kuitenkaan yllä mestariteokseksi.

Sunnuntai 18.10.2009

Ganes (Ganes, 2007, Suomi)2 / 5
Jukka-Pekka Siilin elämäkertaelokuva kertoo Hurriganesin ja sen nokkamies Remu Aaltosen tarinan. Pääroolin esittää Eero Milonoff, joka on oikea näyttelijä, häntä ei pidä sekoittaa kaukomailla sekoilevaan veljeensä, eikä myöskään siihen Pasilan ääninäyttelijään.

En ole koskaan kaivannut kipeämmin tekstityksiä kuin Ganesia katsoessani. Siilin elokuva piirtää lopulta varsin yksioikoisen ja yksipuolisen kuvan pikkurikollisesta, josta tulee vaikeuksien voittamisen jälkeen ihannoitu rokkistara. Siili ei Remun roolin korostamisesta huolimatta onnistu oikein pääsemään päähahmonsa pään sisälle, ja bändin muut jäsenet jäävät aivan statisteiksi.

Viikko 43 - alkuun

Lauantai 24.10.2009

Ronin (Ronin, 1998, Iso-Britannia/USA)3 / 5
John Frankenheimerin ohjaamassa laatunäyttelijöiden toimintajännärissä entinen CIA-agentti (Robert De Niro) ottaa vastaan työtarjouksen, jonka seurauksena hän ajautuu varsinaiseen petosten verkkoon Ranskassa. Muissa rooleissa mm. Jean Reno, Natascha McElhone, Stellan Skarsgård, Sean Bean ja Jonathan Pryce.

Frankenheimer lainaa muutamia elementtejä Bond-elokuvista: mukana on paljon vauhdikkaita takaa-ajokohtauksia, taitoluistelua ja vieläpä kolme 007:n vastustajia esittänyttä näyttelijää. Takaa-ajo- ja ammuskelukohtauksissa siviilit eivät ole turvassa ja kaaos on varsin totaalista. Ronin ei alennu itsestäänselvyyksien selittelyyn, vaan jättää tarkoituksella lankoja solmimatta ja aukkoja paikkaamatta. Negatiivisiakin puoli löytyy: autokaahailua on liikaa. Rauhallisten kohtauksien vähäisyys yhdistettynä selityksien puuttumiseen aiheuttaa turtumista ja vaikeuttaa otteen saamista elokuvasta.

Sunnuntai 25.10.2009

Gothika (Gothika, 2003, USA)2,5 / 5
Gothikassa Halle Berry näyttelee psykiatria, joka yhtäkkiä herääkin itse vankimielisairaalan sellistä.

Gothika on B-kauhua, jonka tähtenä on Oscar-voittaja. Itse toteutuksessa on hyvin vähän moitittavaa, mutta perusideasta voi saada irti vain rajallisen määrän jännitystä. Juonenkäänteet eivät onnistu yllättämään.

Sunnuntai 25.10.2009

Pääministeri (Pääministeri, 2009, Suomi)2,5 / 5
Pääministeri on varsin mielenkiintoinen tapaus. Kotimaista tositapahtumiin perustuvaa poliittista draamaa näkee turhan harvoin. Yleisradion TV-tuotantoa oleva 70-minuuttinen pätkä kertoo Anneli Jäätteenmäen (Jonna Järnefelt) eroon johtaneesta Irak-gatesta.

Järnefelt on kelpo Jäätteenmäki, ja Mikko Reitalakin näyttää hieman Matti Vanhaselta. Tarja Halosta esittävän Pirkko Saision hiuksia ei ole viitsitty värjätä oikean värisiksi, ja Pertti Koivulan tunnistaminen Mauri Pekkariseksi on hankalaa, varsinkin kun hahmo on muutenkin aika kaukana Itse Valtiaat -karikatyyristä. Vuoropuhelu on välillä hieman epäaidon oloista ja muutaman kerran tulee tunne, että Järnefelt puhuu enemmän katsojalle kuin vastanäyttelijälleen. Kaiken kaikkiaan Pääministeri on kuitenkin varsin veikeä pikku elokuva. Vastaavia tuotantoja olisi suotavaa tehdä enemmänkin.

Arvosanan antaminen Pääministerille on tavallista vaikeampaa. Lyhyenä televisiofilminä se ei oikein paini samassa sarjassa kokoillan teatterielokuvien kanssa, minkä vuoksi jätin sen melkein kokonaan merkitsemättä päiväkirjaan. Omassa lajissaan Pääministeri on kuitenkin katsomisen arvoinen, siksi kohtalainen arvosana.

Viikko 44 - alkuun

Keskiviikko 28.10.2009

Valomerkin jälkeen (One Night at McCool's, 2001, USA)3 / 5
Stan Seidelin kirjoittaman ja Harald Zwartin ohjaaman mustassa komediassa kaunis ja määrätietoinen Jewel (Liv Tyler) pistää luuseribaarimikon (Matt Dillon), kuollutta vaimoaan surevan poliisin (John Goodman) ja niljakkaan lakimiehen (Paul Reiser) elämät sekaisin.

Elokuvan vahvuus on sen hahmogalleriassa. Oma suosikkini on Jewelin lisäksi Reiserin esittämä, narsismista taidetta tekevä, turhista moraalirajoitteista vapaa Carl Harding, vaikkei hahmo totta vie imartelekaan lakimiehiä. Kaikki juonenlangat yhteen sitova loppukohtaus jaksaa naurattaa, vaikka olen sen nähnyt aiemminkin.

Perjantai 30.10.2009

Timantit ovat ikuisia (Diamonds Are Forever, 1971, Iso-Britannia)3 / 5
Sean Connery palasi ottamaan mittaa Ernst Stavro Blofeldistä (tällä kertaa Charles Gray) vielä kerran 70-luvun puolella. Timanttien salakuljetukseen liittyvän tarinan Bond-tyttöinä toimivat Jill St. John ja Lana Wood.

Timantit ovat ikuisia ei ole erityisen ikimuistoinen Bond-filmi, mutta toisaalta kaikki hyvän 007-elokuvan peruselementit ovat olemassa.

Lokakuu 2009

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 14
Arvosanojen keskiarvo: 3,07 / 5
Paras elokuva: Crash (Crash, 2004, USA/Saksa)4,5 / 5
Huonoin elokuva: Ganes (Ganes, 2007, Suomi)2 / 5

Viikko 45 - alkuun

Perjantai 6.11.2009

Berliinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin, 1987, Länsi-Saksa/Ranska)3 / 5
Wim Wendersin taideleffassa kaksi enkeliä kiertelee Berliiniä. Ennen pitkää ikuisuus käy tylsäksi ja ihmiselon mahdollisuus alkaa kiinnostaa, varsinkin kun sirkuksen trapetsilla tasapainottelee kaunis Marion (Solveig Dommartin). Pääosaa näyttelee Hitlerin roolistaan parhaiten muistettu Bruno Ganz, ja Columbo-näyttelijä Peter Falk esittää - ainakin suurin piirtein - itseään.

Wendersin vahvasti symbolinen elokuva on suurimmaksi osaksi mustavalkoinen, ja värejä käytetään kuvaamaan vain todellista ihmiselämää. Tahti on rauhallinen, pohdiskelevan filosofinen, eikä elokuvaa selvästikään ole tarkoitettu keskivertokatselijalle. Ainakin oudonkaunis Berliinin taivaan alla jää mieleen siitä, ettei se yritäkään miellyttää kaikkia. Rehellisesti sanottuna se ei kuitenkaan koskettanut minua siinä määrin, että voisin antaa sille erinomaisen arvosanan.

Lauantai 7.11.2009

Leon (Léon, 1994, Ranska)4,5 / 5
Luc Bessonin omalaatuinen toimintaelokuva kertoo palkkatappajasta (Jean Reno), joka ottaa orvoksi jääneen 12-vuotiaan Mathilda-tytön (Natalie Portman) suojiinsa. Tämän henkeä uhkaa korruptoitunut huumekyttä (Gary Oldman).

Reno näyttelee hyväsydämistä, mutta kylmäveristä palkkatappajaa vähäsanaisesti, mutta vahvasti ja uskottavasti. Portman tekee yhden parhaista näkemistäni lapsinäyttelijän rooleista, vaikkakin rooli on hyvin kaukana siitä, mitä tyypillisesti annetaan lapsille. Gary Oldmanin psykopaattinen pahishahmo on hieno kontrasti Renon hillitylle, jopa viattomalle tappajalle. Hienon tarinan ja pätevien näyttelijöiden lisäksi Luc Besson tarjoaa myös komeaa toimintaa ja räjähdyksiä, joten aihetta valittamiseen ei juurikaan ole.

Sunnuntai 8.11.2009

Firma (The Firm, 1993, USA)3 / 5
John Grishamin romaaniin perustuvassa elokuvassa vasta Harvardista valmistunut nuori lakimies Mitch McDeere (Tom Cruise) ottaa vastaan työpaikan memphisläisessä firmassa. Kaikki vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, ja kyllähän se onkin. Jeanne Tripplehorn näyttelee Mitchin vaimoa, Gene Hackman on vanhempi asianajaja Avery Tolar. Lisäksi Sydney Pollackin filmissä nähdään mm. Ed Harris, Holly Hunter, Gary Busey ja Tobin Bell.

Toisellakin katsomiskerralla Firma on varsin pätevä jännäri, mutta se ei kuitenkaan yllä erinomaisuuteen millään osa-alueella. Gene Hackman on toki hieno mies.

Viikko 46 - alkuun

Lauantai 14.11.2009

Cyrano de Bergerac (Cyrano de Bergerac, 1990, Ranska)4 / 5
Gérard Depardieu esittää nimiroolia Jean-Paul Rappeneaun Edmund Rostandin näytelmästä tekemässä elokuvasovituksessa. Cyrano de Bergerac on kaunopuheinen sanan ja säilänkin sankari, joka häpeää suurta nenäänsä. Serkkuunsa Roxaneen (Anne Brochet) rakastunut romantikko alkaa kirjoittaa tälle toisen miehen (Vincent Perez) nimissä.

Rappeneau on koostanut klassikkonäytelmästä toimivan elokuvan. Kaikki on suurta ja näyttävää, ennen kaikkea Depardieun tulkinta. Cyrano de Bergerac on hauska, mutta samalla myös traagisen romanttinen tarina, jonka toteutus on ensiluokkaista työtä. Ranskan kieli ei haittaa pätkääkään.

Viikko 47 - alkuun

Keskiviikko 18.11.2009

Reindeer Games - pelin henki (Reindeer Games, 2000, USA)2,5 / 5
Pikkukonna Rudy Duncan (Ben Affleck) varastaa entisen sellikaverinsa identiteetin vankilasta vapautuessaan. Aluksi tämä vaikuttaa hyvältä idealta, mutta pian Rudy huomaa sotkeutuneensa kasinoryöstöaikeisiin ja hengenvaaralliseen petosten verkkoon. Muita päärooleja näyttelevät Charlize Theron, Gary Sinise ja Dennis Farina.

Sinänsä Reindeer Games on juoneltaan melko näppärä kertomus oman elämänsä superrikollisista, mutta kun elokuva tekee moneen otteeseen selväksi, ettei mikään ole miltä näyttää, viimeiset superyllätykset eivät enää saa katsojaa edes kohottamaan kulmiaan. Affleck vetää sympaattisen kovan onnen kundin roolinsa innottomasti, onneksi Charlize Theron sentään yrittää.

Lauantai 21.11.2009

Etsijät (The Searchers, 1956, USA)4 / 5
John Fordin western-klassikko on eeppinen kertomus kostosta, katkeruudesta, vihasta ja ennakkoluuloista, mutta myös periksiantamattomuudesta, sankaruudesta ja rakkaudesta. Rooleissa John Wayne, Jeffrey Hunter, Vera Miles, Natalie Wood ja Ward Bond.

John Wayne tekee ehkä yhden hienoimmista rooleistaan. Waynen hahmo Ethan Edwards on paitsi kovapintaisen lännenmiehen perikuva, myös katkeroitunut rasisti ja piinattu sielu, jonka asenteet ja tavoitteet käyvät elokuvan edetessä moraalisesti yhä arveluttavammiksi. Vastapainoa tuo nuori Martin Pawley (Hunter). Huumoria ja romantiikkaakaan elokuvassa ei ole unohdettu, kuten ei myöskään jännittäviä toimintakohtauksia. Kaiken kaikkiaan Fordin western on genrensä valioyksilö.

Sunnuntai 22.11.2009

Déjà Vu (Déjà Vu, 2006, USA/Iso-Britannia)2,5 / 5
Denzel Washington näyttelee terrori-iskua ja nuoren kauniin naisen (Paula Patton) murhaa tutkivaa agenttia, joka vakuuttuu siitä, että voi estää naisen kuoleman scifi-teknologian avulla. Luvassa on siis aikamatkustuksen problematiikkaa, mikä on aina hyvä asia elokuvassa.

Déjà Vu on hyvin toteutettu, komearaaminen ja välillä jopa lähes älykäs toimintatrilleri. Lopulta sen kuitenkin pilaa niin ylitselyövä uskottavuuden puute, että jopa kaltaiseni aikamatkustusfani naureskelee päätään pudistellen.

Viikko 48 - alkuun

Lauantai 28.11.2009

Star Trek (Star Trek, 2009, USA/Saksa)4 / 5
Aikamatkustusta tarjoaa myös Star Trek -sarjan uudelleen keksivä J.J. Abramsin tuotos. Uusi sukupolvi on mennyttä, ja estradille marssitetaan taas Kirk (Chris Pine), Spock (Zachary Quinto ja Leonard Nimoy) ja McCoy (Karl Urban) kumppaneineen, tällä kertaa murhanhimoisen Nero-romulaanin toimien aikaansaamassa rinnakkaisulottuvuudessa.

J.J. Abramsin Trek on kieltämättä erilainen kuin mikään aikaisempi Roddenberryn maailmaan sijoittuva teos. Modernina toimintaelokuvana se on erittäin onnistunut, tasapainoinen ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Visuaalinen tyyli on harkittu, kaunis ja monella tapaa omaperäinen, joskin mukana on myös tiettyä samaa pintakiiltoa kuin uudemmissa Star Warseissa. Ei-fanit varmasti pitävät Abrams-Trekistä, ja ehkäpä vuoden 2009 Star Trekissäkin on juuri ja juuri tarpeeksi tuttua ja turvallista, jotteivät tosifanitkaan tunne itseään petetyiksi.

Lauantai 28.11.2009

Sydänyö (Midnight Bayou, 2009, USA)1,5 / 5
Tusinakirjailija Nora Robertsin romaaniin pohjautuvassa TV-elokuvassa bostonlaislakimies Declan Fitzpatrick (Jerry O'Connell) muuttaa New Orleansissa sijaitsevaan kummituskartanoon. Fitzpatrick tutustuu vanhaan omistajasukuun kuuluvaan Lena Simoneen (Lauren Stamile), ja kartanossa käynnistyy merkillinen näytelmä, jonka pääosia esittävät vuosisadan takaisen skandaalin osapuolet.

Sydänyö on ilmaisultaan väljähtynyt ja tarinaltaan hämmästyttävän kunnianhimoton. Robertsin kirjoittaman juonen kliseet viittaavat yliluonnolliseen kauhuun, mutta kuvaus on täysin banaalia. Päähahmot eivät vaikuta kokevan yliluonnollisia tapahtumia, vaan he seisovat tyhmän näköisinä katselemassa näytelmää ja suhtautuvat haamujen näkemiseen kuin englantia puhuvan ranskalaisen tapaamiseen ("Tämäpäs on yllättävää!"). Ohjaaja Ralph Hemecker ei edes yritä rakentaa tunnelmaa, jota tarina vaatisi.

Viikko 49 - alkuun

Marraskuu 2009

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 9
Arvosanojen keskiarvo: 3,22 / 5
Paras elokuva: Leon (Léon, 1994, Ranska)4,5 / 5
Huonoin elokuva: Sydänyö (Midnight Bayou, 2009, USA)1,5 / 5

Lauantai 5.12.2009

Closer - iholla (Closer, 2004, USA)3 / 5
Patrick Marberin kirjoittaman ja Mike Nicholsin ohjaaman ihmissuhdedraaman neljää pääosaa esittävät Natalie Portman, Jude Law, Julia Roberts ja Clive Owen.

Closerin petolliset, valehtelevat ja monin tavoin virheelliset hahmot eivät ole ainakaan liian kiiltokuvamaisia sankareita. Jos omaisin negatiivisen ihmiskuvan, olisi tämä mielestäni tervetullutta realismia. Toisaalta hahmot eivät vain ole tarpeeksi sympaattisia, että heistä jaksaisi välittää. Portmanin esittämästä Alicesta löytyy kuitenkin sellaista monimutkaisuutta ja salaperäisyyttä, joka kantaa elokuvaa. Owenin ja Robertsin väliset kohtaukset ovat välillä aika vaivaannuttavaa katsottavaa.

Viikko 50 - alkuun

Perjantai 11.12.2009

EuroTrip (EuroTrip, 2004, USA)2 / 5
Teinikomediassa neljä jenkkinuorta (Scott Mechlowicz, Jacob Pitts, Michelle Trachtenberg ja Travis Wester) seikkailee ja sekoilee eri puolilla Eurooppaa.

Lajityypin määritelmälliset ominaisuudet huomioon ottaen elokuvan huumorin korkealentoisuuden tasossa ei ole mitään yllättävää. Genrestä löytyy paljonkin aivottomampia ja vähemmän hauskoja teoksia.

Lauantai 12.12.2009

Kolmetoista päivää (Thirteen Days, 2000, USA)4 / 5
Kolmetoista päivää kertoo Kennedyjen ja lähipiirin vaikeasta päätöksentekoprosessista Kuuban ohjuskriisin aikaan luottomies Kenneth O'Donnellin (Kevin Costner) näkökulmasta. JFK:ta esittää Bruce Greenwood, RFK:ta Steven Culp.

Roger Donaldsonin ohjaama elokuva on timantinkova poliittinen jännäri kylmän sodan kuumimmasta kriisistä. Vaikka katsoja (toivottavasti) tajuaa, ettei maailmanloppua sitten lopulta tullutkaan, ilmassa on koko ajan suurta jännitystä, tilanne uhkaa räjähtää käsiin ja ydinsodan uhka on jatkuvasti läsnä. Bruce Greenwoodin vakavan harkitsevasti tulkitsemassa JFK:ssa on tarpeeksi presidentillista vahvuutta.

Sunnuntai 13.12.2009

Mad Max - ukkosmyrsky (Mad Max Beyond Thunderdome, 1985, Australia/USA)2 / 5
Mad Max -trilogian kolmannessa osassa Max (Mel Gibson) päätyy ensin valtapelin pelinappulaksi ja sitten aavikolla elävien lasten pelastajaksi.

Kolmannesta Maxista puuttuu pointti, ja se jää niin kovin hauskasti nimettyjen (MasterBlaster, Ironbar, Dr. Dealgood) tyylitajuttomien friikkihahmojen leikiksi. Koko juoni tuntuu triviaalilta eivätkä hahmojen motivaatiot välity katsojalle asti. Lopun kaahailukohtaukset ovat epäkekseliästä kierrätystä, ja lapsinäyttelijöitä on liikaa.

Viikko 51 - alkuun

En katsonut elokuvia viikolla 51.

Viikko 52 - alkuun

Perjantai 25.12.2009

Miami Vice (Miami Vice, 2006, USA/Saksa)1 / 5
Päteviäkin toimintafilmejä (Heat, Collateral, The Last of the Mohicans) tehtailleen Michael Mannin ohjaamassa ja kirjoittamassa kasarisarjan uudelleenlämmittelyssä kovapintaiset miamilaiskytät Sonny Crockett (Colin Farrell) ja Ricardo Tubbs (Jamie Foxx) ryhtyvät vaaralliseen peiteoperaatioon.

Miami Vice on monumentti väärille valinnoille ja huonoille päätöksille. 80-luvun tyylitajusta voi olla montaa mieltä, mutta 2000-luvun Miami Vice on kaikin puolin tehty väärin, huonolla maulla ja typerästi. Tylsää tarinankerrontaa, väsyneen merkityksetöntä juonta ja hahmojen virkaa toimittavien ilmeettömien karikatyyrien surullista ponnettomuutta korostetaan kehnolla toiminnalla, masentavan huonolla musiikin käytöllä ja karmealla visuaalisella ilmeellä. Miami Vicellä ei ole edes minkäänlaatuista camp-arvoa, joten sen katsominen tarkoittaa yli kahden tunnin tuskaista kitumista. Myönnettäköön, ettei viimeinen puolituntinen ole aivan niin murhaavan pitkästyttävä kuin muu elokuva. Alun perin ajattelin antaa tekeleelle ylimääräisen tähdenpuolikkaan tämän vuoksi - ja kunnioituksesta Mannin todellisia taitoja ilmentäviä teoksia kohtaan - mutta lopulta ajatus tuntui niin irvokkaalta, etten kyennyt sitä toteuttamaan. Kokonaisuutena arvioiden en ole koskaan viihtynyt huonommin elokuvaa katsellessani.

Pahinta Miami Vicessä onkin ehkä juuri tieto siitä, että tekijöiltä ei puutu ammattitaitoa, niin kuin asia on useimpien yhden tähden elokuvien kohdalla (esim. Surf Nazis Must Die). Järkyttävintä on se, miten huonoa jälkeä pätevät ammatti-ihmisetkin voivat isolla rahalla saada aikaan, kun jokainen valinta tehdään väärin.

Lauantai 26.12.2009

Mr. Smith lähtee Washingtoniin (Mr. Smith Goes to Washington, 1939, USA)4 / 5
Edellisen jälkeen Frank Capran tehtäväksi jäi palauttaa uskoni elokuvaan. Aikanaan kiistellyssä klassikossa James Stewartin esittämä rehti kansalainen Jefferson Smith päätyy sattuman kautta USA:n senaattiin, jossa raha puhuu ja senaattorit kuuntelevat. Vastanäyttelijänä Stewartilla on Jean Arthur, senaattori Painen roolin tulkitsee vakuuttava Claude Rains.

James Stewart on sukupolvensa hienoin näyttelijä, ja tietääkseni Capra on aikansa hienoin ohjaaja. Yhdessä he tekevät jälleen kelpo jälkeä. Smithin taistelu ja paavoväyrysmäinen maratonpuhe tuovat samaan aikaan esille sekä Yhdysvaltojen poliittisen järjestelmän parhaat että huonoimmat puolet. Kuvaavaa on, että vaikka USA:ssa elokuvaa kritisoitiinkin rajusti ja tietyissä piireissä pelättiin demokratian maineen puolesta, sensuurin kouriin filmi joutui sittenkin fasistimaissa.

Lauantai 26.12.2009

Casablanca (Casablanca, 1942, USA)4,5 / 5
Käytän sanaa "klassikko" aivan liian usein. Casablancan kohdalla mikään muu sana ei kuitenkaan kelpaa - Humphrey Bogart ja Ingrid Bergman sekä Café Américain kuuluvat elokuvahistoriaan.

Casablancassa on rakkautta, petosta, eksotiikkaa, kaukomaita, natseja, valovoimaisia tähtiä, unohtumattomia lainauksia ja elokuvamusiikkia, suuria tunteita ja suuria unelmia - siis kaikkea, mitä hyvään elokuvaan tarvitaan. Viiteen tähteen olisi kuitenkin vaadittu ehkäpä vielä muutama komea räjähdys, ninjoja tai Gene Hackman.

Sunnuntai 27.12.2009

Zorron naamio (The Mask of Zorro, 1998, USA/Saksa)3 / 5
Casino Royale -mies Martin Campbellin Zorro-filmissä suosikkimiekkamiehen naamiota kantavat Anthony Hopkins ja Antonio Banderas. Heidän ohellaan seikkailussa ovat mukana tavalla tai toisella Catherine Zeta-Jones, Stuart Wilson ja Matt Letscher.

Zorron naamio on melko tavanomainen, mutta pätevä romanttissävytteinen Hollywood-viihdeseikkailu.

Viikko 53 - alkuun

Keskiviikko 30.12.2009

K-19 - The Widowmaker (K-19: The Widowmaker, 2002, Iso-Britannia/Saksa/USA/Kanada)3 / 5
Harrison Ford ja Liam Neeson näyttelevät kahta Neuvostoliiton laivaston kapteenia, jotka vievät kommunistien uuden ylpeyden, K-19 -sukellusveneen ensimatkalleen. Kaksi kapteenia on liikaa yhdelle alukselle, mutta aiheesta saadaan kuitenkin irti mainiosti elokuvadraamaa.

Sukellusvene-elokuvana K-19 jää parempiensa varjoon. Neeson ja Ford tekevät yrityksen asteelle jäävistä venäläisaksenteistaan huolimatta kuitenkin sen verran mielenkiintoista näyttelytyötä, ettei K-19 uppoa lopullisesti syvyyksiin.

Joulukuu 2009

Katsottujen elokuvien lukumäärä: 9
Arvosanojen keskiarvo: 2,94 / 5
Paras elokuva: Casablanca (Casablanca, 1942, USA)4,5 / 5
Huonoin elokuva: Miami Vice (Miami Vice, 2006, USA/Saksa)1 / 5

Siinäpä se vuoden 2009 osalta. Ensi vuonna Elokuvapäiväkirja jatkuu, eikä minulla ole mitään syytä olettaa, että taso tästä ainakaan heikkenisi.