Artikkelit - Elokuvat

Arvostelu: Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla2,5 / 5

Mustan helmen kirouksessa ja Kuolleen miehen kirstussa alkanut tarina saa Gore Verbinskin ohjaaman PotC-trilogian päätösosassa eeppiset mittasuhteet, kun merirosvot käyvät viimeiseen taistoon elämäntapansa puolesta, jota säälimätön lordi Cutler Beckett (Tom Hollander) sekä mustekalanomainen Davy Jones (Bill Nighy) aluksineen uhkaavat. Disneyn megabudjetin Maailman laidalla luottaa jo tuttuihin hahmoihin: Jack Sparrow'n (Johnny Depp), Will Turnerin (Orlando Bloom) ja Elizabeth Swannin (Keira Knighley) lisäksi ruutuaikaa saavat mm. kapteeni Barbossa (Geoffrey Rush), Bill Turner (Stellan Skarsgård) sekä James Norrington (Jack Davenport), mutta uusiakin hahmoja on kehitelty: yksi tärkeimmistä on singaporelainen merirosvopäällikkö Sao Feng (Chow Yun-Fat, mm. Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme), jota Barbossa, Elizabeth ja Will lähtevät elokuvan alussa tapaamaan saadakseen pelastettua viime jaksossa merihirviön kitaan kadonneen Jackin.

Laivan kapteenin arvo kokee tiettyä inflaatiota, kun elokuvan CGI-aluksia pääsee komentamaan jokainen halukas. Värikkäiden ja vauhdikkaiden tapahtumaketjujen jälkeen elokuva huipentuu suureen taisteluun merirosvojen ja Itä-Intian kauppakomppanian laivaston välillä. Taistelussa ratkeaa suurinpiirtein koko maailman kohtalo, ja toisessa osassa kehitetty kolmiodraamakin saadaan ratkaistua. Jopa Jackin isään törmätään, mutta Keith Richardsin rooli jää kaikessa kiireessä merkityksettömäksi cameoksi.

Kuten Matrix-trilogiassa, toinen ja kolmas osa ovat hyvin samankaltaisia ja nivoutuvat tiiviisti yhteen. Sekavan, efekteiltään railakkaan ylilyövän, mutta lievästä synkistelystään huolimatta kepeän katsottavan viihdeseikkailun laatu on samalla tasolla kuin sarjan muidenkin osien. Katsomon penkillä aika ei käy pitkäksi, kun juonen avoimia lankoja solmitaan vauhdilla, ja koska uusiakin sivupolkuja riittää, Maailman laidalla on pitkästä kestostaan huolimatta tunnelmaltaan koko ajan kiireinen.

Huumoripuolestakin vastaava Johnny Depp on roolisuorituksillaan koko trilogian kantavia voimia, mutta jäykkää Bloomia lukuunottamatta muukin näyttelijäkaarti on tasoltaan hyvää tai vähintään keskinkertaista, vaikka lievään ylinäyttelyyn sortuu useampikin. Koko saagan aikana päähahmoista suurimman muutoksen kokee selvästi Elizabeth; kolmososan itsetietoinen merirosvokapteeni on kaukana ensimmäisen filmin ladystä. Knightleyn ponnisteluista huolimatta viimeisen osan Elizabeth ei tunnu enää niin luontevalta hahmolta kuin aiemmin.

Kuinka Maailman laidalla sitten onnistuu tarinan saattamisessa päätökseen? Keskinkertaisesti. Kaiken sähinän ja säpinän jälkeen ylisentimentaalinen lopetus on pieni pettymys - varsinkin kun Bloomin kankea suoritus saa tunnelman lipumaan traagisesta romantiikasta tragikomiikan suuntaan. Pahimmat virheet kuitenkin vältetään, ja Sparrow'n viimeinen kohtaus on lähes nerokas (ja jättää mainiosti tilaa jatko-osille). Lopputekstien jälkeen on vielä yksi melko kaunis kohtaus, jota kannattaa odotella, vaikkei se tarinaan mitään hienoa lisääkään.

Musiikin on säveltänyt tavallisesti erinomainen Hans Zimmer (mm. Leijonakuningas, Purppuravyöhyke, Viimeinen Samurai ja Hannibal). Vaikka useissakin teemoissa on oikeanlaisia eeppisiä vivahteita, soundtrack ei nouse klassikkoluokkaan. Pirates of the Caribbean -kokonaisuuden musiikillisesti mieleenpainuvinta antia on edelleen saksalaisen Klaus Badeltin Mustan helmen kiroukseen säveltämä tunnussävelmä He's a Pirate.

Maailman laidalla on liikaa paisuteltu, mahtipontinen efektiseikkailu. Sävy on tummempi kuin edeltäjissä. Vauhtia ja hyviä näyttelijöitä riittää, mutta juonen sekavuus, yhden päätähden kömpelyys ja yleisen loistokkuuden puute pudottavat piraattielokuvan kesäleffojen kärkikastista. Maailman laidalla jää tuskin viimeiseksi elokuvaksi Karibianmeren merirosvoista, koska rahaa PotC-tuotteista voi vielä varmasti kääriä paljonkin. Yhden tarinan se kuitenkin saattaa loppuun.

18.11.2007